Matkanteon metaforat kuolinilmoitusten muistosäkeissä

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani sitä, minkälaisia matkanteon metaforia käytetään kuolinilmoitusten muistosäkeissä. Lisäksi olen tarkastellut, millä tavoin niissä kielennetään moniäänisyyttä ja toimijuutta. Aineiston olen kerännyt Helsingin Sanomien ja Kalevan sunnuntailehtien kuolinilmoituksista. Olen jo alkuvaiheessa rajannut pois kuolinilmoitusten informatiivisen osan ja kerännyt vain muistosäeosan. Tutkimusaineistoni koostuu yhteensä 250 kuolinilmoituksesta, ja tämä muistosäkeiden kokonaismäärä sisältää 163 toisistaan erilaista värssyä, jotka toimivat varsinaisen analyysin kohteena. Aineistonkeruussa olen lähtenyt liikkeelle siitä, mitä elämä on matka -metafora tarkoittaa. Täten olen sisällyttänyt aineistooni vain sellaisia muistosäkeitä, joissa ilmaistaan matkan tekemistä. Teoreettinen viitekehys pohjautuu sekä kognitiiviseen metaforateoriaan että systeemis-funktionaaliseen kieliteoriaan. Ennen analyysivaihetta muodostin aineistooni pohjautuen kuusi metaforaryhmää, jotka ovat elämä on matka, parisuhde on matka, kuolema on matka, kuolema on määränpää, elämä on polku ja elämä tai kuolema on purjehdus. Analyysivaiheessa olen muodostanut metaforaryhmien määrän mukaisesti kuusi taulukkoa, joihin olen eristänyt ne kielenainekset, jotka matkanteon metaforia edustavat. Tämä luokittelu on vastannut kysymykseen siitä, mitkä matkantekoon liittyvät metaforiset ilmaukset ovat toistuvimpia. Moniäänisyyden ja toimijuuden analyysissa olen hyödyntänyt systeemis-funktionaalisen kieliteorian ideationaalista ja interpersoonaista metafunktiotasoa.

Matkanteon metaforat pohjautuvat elämä ja matka -skeemoihin. Elämään ilmiönä liittyy tiettyjä osa-alueita, kuten se, kenen elämästä puhutaan, mikä matka-skeemassa edustuu matkustajana. Muita osa-alueita ovat matkaseura, kulkuneuvo, lähtö, määränpää, liike, kulkuväylä, aika, opastajat, välietapit ja viivytykset. Tutkimusaineistoni osoittaa sen, että tietyt kielenainekset ovat toistuvia matkanteon metaforia kuvatessaan. Matkustajaa ja matkaseuraa kuvaillaan yleisimmin jollakin persoonapronominilla (esim. sinä) tai tekijännimellä (esim. kulkija). Matkustaja edustuu aineistossani usein myös predikaattiverbeissä (esim. kuljin). Kulkuneuvoa kuvaillaan yleisimmin substantiivimuodoilla vene- ja pursi-. Lähtö- ja määränpää-skeemat edustuvat sekä kuoleman että tuonpuoleisen kuvauksissa. Ensin mainittu ilmenee esimerkiksi ilmauksessa purjehdus on päättynyt, jossa sekä elämää että kuolemaa rinnastetaan matkaan. Tuonpuoleisuutta edustavat kielenainekset ovat yleensä substantiiveja, joista toistuvimmat ovat ranta-, satama-, määränpää-, ajattomuus- ja koti-substantiivien muodot. Liike edustuu aineistossani asiaintilojen kuvauksissa, ja useimmiten sillä kuvaillaan matkustajan kulkemista, mutta joissakin muistosäkeissä kielennetään kulkuneuvon liikettä (esim. lipui se hiljaa). Verbeistä toistuvin on kulkea sellaisenaan tai persoonamuotoisena, ja substantiiveista toistuvimmat ovat askel ja astunta. Muut muodot liittyvät liikkeen laadun kuvaukseen (esim. on kulkusi kevyttä). Kulkuväylää kuvaillaan yleisimmin substantiivimuodoilla matka, tie, taival ja polku, ja usein aikaa kuvaileva kielenaines tarkentaa kulkuväylää jotenkin. Muissa tapauksissa aika näyttäytyy vuorokaudenajan (illan suussa), elämän (pitkä matka) tai parisuhteen keston kuvailuna (vuosikymmenet). Opastajista erottuu kaksi toistuvinta kielenainesryhmää, jotka ovat perheenjäsen- ja luontosanat. Viivytykset kuvailevat parisuhteen päättymistä ja yksinjäämistä, sairautta tai vanhaa ikää. Välietapeista toistuvin on parisuhteen alkamisen kuvaus.

Tutkimusaineistostani erottuu erilaisia moniäänisyyden ja toimijuuden kuvauksia. Toistuvin ääni on yhden tai useamman lähiomaisen, joka on värssystä riippuen spesifi (esim. kumppani) tai kuka tahansa. Muita ääniä ovat spesifi tai kuka tahansa vainaja, ulkopuolinen kertoja ja enkeli. Läheisyyttä puhujien välille luo yleisimmin sinuttelu, kun taas etäisyys ilmenee useimmiten siten, että osallistujaa kuvaava sana on jätetty pois. Toimijuus edustuu aineistossani toimijan ja kokijan roolien kautta, jotka hahmottuvat joko spesifin tai kenen tahansa vainajan sekä spesifin lähiomaisen tai kenen tahansa lähiomaisen kautta. Toimijan rooli kielennetään yleisimmin yksikön 1. ja 2. persoonan indikatiivimuotojen kautta. Kokijan rooli edustuu yleisimmin infiniittisten verbimuotojen kautta.