Kotitalousvähennys harmaan talouden torjunnassa

Abstract

Kotitalousvähennyksen kaksi keskeisintä tarkoitusta on työllisyyden edistäminen ja harmaan talouden estäminen. Vaikka kotitalousvähennyksen tiedetään hyödyttävän kuluttajia, yrityksiä ja valtiota, on siihen liittyen nostettu kritiikkiä. Keskustelua on aiheuttanut esimerkiksi kotitalousvähennyksen vaikutus verokertymään, siihen liittyvät väärinkäytökset ja kysymys siitä, voiko vähennys siirtyä palveluiden hintoihin. Samaan aikaan kotitalousvähennyksen suosio on kasvanut ja sitä on laajennettu vuosi vuodelta.

Tutkielman tavoitteena on selvittää ja arvioida kotitalousvähennyksen vaikutuksia harmaan talouden torjunnassa tarkastelemalla käteisen rahan käytössä tapahtuneita muutoksia ja kotitalouspalveluiden kulutuksessa tapahtuneita muutoksia. Lisäksi kotitalousvähennyksen toimivuutta tarkastellaan harmaan talouden torjuntaa kuvaavan viitekehikon avulla, jossa huomioidaan sanktion arvo, kiinnijäämisriski ja teolla tai laiminlyönnillä saavutettava tuotto.

Tutkielman loppupäätelmien mukaan kotitalousvähennyksen voimaantulo on vähentänyt veronkierron tarvetta vähennyksen alaisten palveluiden osalta. Ongelmakohdaksi nostetaan tilanteet, joissa kotitalousvähennyksen enimmäismäärä tulee täyteen. Kotitalouspalveluiden kulutuksessa tapahtuneiden muutosten osalta todetaan, että vähennys on vaikuttanut positiivisesti sen piiriin kuuluvien toimialojen kysyntään. Vaikutuksen suuruuteen vaikuttaa kuitenkin moni eri tekijä. Kulutuksen lisääminen vähennyksen avulla on todennäköisesti vain rajallisesti mahdollista.

Tutkielman tarkoituksena on tuoda uusia näkökulmia kotitalousvähennyksestä ja viedä keskustelua eteenpäin siinä, kuinka hyvin sen avulla pystytään torjumaan harmaata taloutta. Uusien näkökulmien myötä voidaan löytää tapoja, miten olemassa olevia harmaan talouden torjuntakeinoja voidaan kehittää sekä mahdollisesti luoda uusia torjuntatyökaluja alati muuttuvassa maailmassa. Harmaan talouden harjoittamiselle on löydetty uusia tapoja esimerkiksi virtuaalivaluutoista, mikä tarkoittaa, että myös jatkuvalle politiikkakeinojen kehitykselle, kuten kotitalousvähennyksen kehitykselle, on tarvetta.