Varhaiskasvatuksen henkilöstön ajatuksia kaksivuotisen esiopetuksen kokeilusta

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen varhaiskasvatuksen henkilöstön käsityksiä kaksivuotisen esiopetuksen kokeilusta. Esiopetus on muotoutunut Suomessa vuosikymmeniä ja sen merkityksestä on monia eri käsityksiä. Esiopetus on aluksi ollut pienimuotoista toimintaa ja siihen osallistuminen on ollut vapaaehtoista. Vuonna 2015 esiopetus tuli kuitenkin kaikille lapsille velvoittavaksi. Lapsen tulee osallistua esiopetukseen kuusivuotiaana tai hänelle tulee tarjota esiopetusta vastaavaa opetusta kotona. Esiopetusta ohjaa Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Nämä antavat reunaehdot toiminnalle, mutta muuten esiopetuksen toteuttaminen on melko vapaata ja opettajan omasta tavasta ja näkökulmasta lähtevää toimintaa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on määritellyt kokeilun kaksivuotisesta esiopetuksesta vuosille 2021–2024. Kokeilupäiväkodeissa viisivuotiaatkin osallistuvat esiopetukseen. Aiemmin viisivuotiailla on ollut varhaiskasvatuksessa toimintaa viskaritoiminta-nimikkeellä.

Tutkimukseni on kvalitatiivinen tutkimus ja käytän fenomenografista lähestymistapaa analysoidessani tuloksia. Selvitin, millaisia ensiajatuksia varhaiskasvatuksen henkilöstöllä oli kaksivuotisesta esiopetuksen kokeilusta. Lisäksi selvitin, millaisia käsityksiä heille oli muodostunut siitä myöhemmässä vaiheessa. Keräsin aineiston kyselylomakkeella, jossa oli avoimia kysymyksiä.

Aineistostani nousi esiin, että kaksivuotinen esiopetus nähtäisiin hyvänä ja tarpeellisena asiana, muun muassa siksi, että se toisi lisäaikaa lasten havainnoinnille sekä mahdollisen tuen aloittamiselle. Toisaalta kokeilua ei nähty tarpeellisena, sillä koettiin varhaiskasvatuksen riittävän ja pelättiin liikaa koulumaisuutta tai koulunaloituksen aikaistamista. Leikki nousi tärkeäksi teemaksi vastauksissa ja sen tulisi olla esiopetuksessa keskiössä, sillä Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteetkin niin määrittelevät.