Saako mennä käytävälle tekemään? Nomadinen tutkimus avautuvan kouluympäristön arjesta

Abstract

Abstrakti

Uusia perusopetuksen koulutiloja suunnitellaan monikäyttöisiksi ja helposti muunneltaviksi erikokoisten sekä erilaisten ryhmien tarpeiden mukaan. Kouluympäristöjen muuttuessa haasteena on omaksua uudenlainen toimintakulttuuri, mutta siihen siirtymisestä tarvitaan lisää tutkimustietoa. Tämä nomadinen tutkimus kuljeskelee yhden peruskorjatun ja muunneltavaksi uudistetun alakoulun arjessa sekä tuottaa uutta tietoa siitä, miten koulun käytänteet rakentuvat ensimmäisen vuoden aikana henkilökunnan ja oppilaiden palattua väistötiloista peruskorjattuun, uudistettuun vanhaan kouluunsa. Teemme näkyväksi koulun juurtuneita ajatusmalleja, joita arkkitehtuurinen muutos saa liikkeelle, tarkastellen toimintakulttuurin muutosta nojautumalla Foucault’n teorioihin vallasta, diskursseista ja diskursiivisista käytänteistä. Uudistettujen tilojen mahdollisuudet aktualisoituivat koulun perinteisten vahvojen diskurssien ehdoilla. Toiminta kiinnittyi totuttuihin tapoihin ja yritti sovittaa totuttuja tapoja uudenlaisen ympäristön kouluarkeen. Erityisesti työrauhaan ja luottamukseen kiinnittyvät käytänteet muokkasivat tilojen käyttöä. Esitämme, että koulun arkisessa toiminnassa on vahvoja luokkahuoneisiin perustuvia käytänteitä, jotka ylläpitävät itseään kouluympäristön avautumisesta ja luokkahuoneiden poistumisesta huolimatta.