Yhteenkuuluvuuden hetket aikuisten kertomissa lastentarha- ja päiväkotimuistoissa : kuulumisen ja kuulumattomuuden merkitykset varhaiskasvatuksessa

Abstract

Varhaiskasvatusikäisten lasten yhteenkuuluvuuteen liittyvien tutkimusten määrä on nousussa, mutta tutkimustietoa tarvitaan lisää erityisesti lasten näkökulmasta tuotettuna. Tässä tutkimuksessa yhteenkuuluvuuden teemaa lähestytään nostamalla esiin menneisyyden lasten ääniä ai-kuisten kertomien lastentarha- ja päiväkotimuistojen kautta. Tutkimuksessa kysytään: 1)Millaisia yhteenkuuluvuuden tai kuulumattomuuden hetkiä aikuisten kertomissa lastentarha- ja päiväkotimuistoissa esiintyy? Sekä 2) Millaisia merkityksiä kertojat antavat muistoissaan esiintyville yhteenkuuluvuuden tai kuulumattomuuden hetkille?

Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa lisää tietoa yhteenkuuluvuudesta päiväkotiympäristössä pienten lasten kokemana ja rakentamana. Tavoitteena on saada näkökulmaa myös siitä, millaisia merkityksiä päiväkodissa koetuilla kuuluvuuden tai kuulumattomuuden kokemuksilla voi olla myöhemmin elämässä. Tämän lisäksi tutkimus tuottaa tietoa varhaiskasvatuksen historiasta, jota on tutkittu vähäisesti muistitiedon kautta. Tutkimuksessa on tarkasteltu aineistolähtöisesti ja narratiivisen analyysin keinoin kahta valmista muistitietokeruuta 1940–2000-lukujen ajanjaksolta. Tutkimuksen näkökulma tarkentuu erityisesti kolmeen teemaan: Lasten keskinäiseen yhteenkuuluvuuteen, lasten ja aikuisten väliseen yhteenkuuluvuuteen sekä toimintakulttuurin vaikutuksiin yhteenkuuluvuudelle.

Aineistossa esiintyi monipuolisesti kuvauksia kuuluvuuteen ja kuulumattomuuteen viittaavista tunteista sekä niiden muodostumiseen vaikuttaneista tekijöistä. Tulosten mukaan yhteenkuuluvuuden rakentumiseen vaikuttivat lasten motivaatio, kyvyt, mahdollisuudet ja toiminnasta saatu palaute. Kertomuksissa kuvattiin muun muassa vallan, huumorin, osallisuuden ja toisten tukemisen kautta rakentuneita yhteenkuuluvuuden hetkiä. Jopa yksittäiset varhaislapsuudessa koetut yhteenkuuluvuuden hetket saatettiin muistelun kautta kuvata elämän avainkokemuksina. Useimmin merkitykset vaikuttivat muodostuvan kuitenkin useamman kokemuksen summana. Aikuisten muistojen kautta ei voida tavoittaa autenttista lapsen näkökulmaa eikä muistoja ole mahdollista tutkia absoluuttisena totuutena, mutta tulokset kannustavat hyödyntämään muistitietoa lisää niin yhteenkuuluvuuden kuin lastentarhojen ja päiväkotien historian tutkimuksissa.