Sammalten itiöpankki ja sen merkitys lajien säilymiselle

Abstract

Kasvien siemenet, itiöt ja muut lisääntymisosaset voivat usein selvitä vaihtelevia aikoja lepotilassa, josta ne suotuisissa olosuhteissa voivat alkaa itämään. Tällaiset lepotilaiset putkilokasvien lisääntymisosaset muodostavat maaperään siemenpankin ja vastaavasti sammalten itiöt tai muut leviäimet muodostavat itiöpankin. Sammalten itiöpankin ekologinen merkitys on hyvin samankaltainen kuin putkilokasvien siemenpankilla, mutta tutkimuksia niiden esiintymisestä ja koostumuksesta on melko vähän.

Sammalet tuottavat aseksuaalisia ja seksuaalisia leviämiä ja näitä molempia esiintyy itiöpankissa. Aseksuaalisten ja seksuaalisten leviäinten esiintyminen itiöpankissa vaihtelee mm. habitaattityypeittäin ja esimerkiksi arideilla alueilla esiintyy yleisesti aseksuaalisia leviäimiä. Itiöpankissa olevat itiöt ovat lepotilassa eli dormanssissa, jossa niiden itäminen on estynyt ja aineenvaihdunta huomattavasti hidastunut. Dormanssi voi alkaa heti itiön irrotessa kasvista tai altistuessaan tietyille ympäristötekijöille. Se voi päättyä olosuhteiden muuttuessa, esimerkiksi lämpötilan muuttuessa tai sopivan elintilan vapautuessa.

Itiöpankki voi toimia niin sanottuna geneettisenä muistina, joka toimii puskurina pullonkaulailmiöille ja voi palauttaa maan päälle alentunutta geneettistä monimuotoisuutta. Itiöpankki myös pienentää paikallisten sukupuuttojen riskiä, sillä vaikka laji häviäisi täysin maanpäällisestä kasvustosta esimerkiksi jonkin häiriön seurauksena, se voi kuitenkin ilmestyä alueelle uudelleen itiöpankin kautta.

Itiöpankkia esiintyy jossain muodossa kaikkialla, mutta sen merkitys vaihtelee erilaisten habitaattien välillä. Esimerkiksi tundran sammalrikkailla ja säännöllisesti laiduntajien häiritsemillä alueilla itiöpankilla voi olla hyvin suuri merkitys diversiteetin ja ekosysteemitoimintojen ylläpitämisessä, kun taas Keski-Euroopan sekametsissä, jossa dominantti lajisto koostuu monivuotisista sammalista, itiöpankilla ei ole juurikaan merkitystä lajiston ylläpitämisessä.

Itiöpankin lajisto koostuu yleisimmin kolonisoivista lajeista, kun taas esimerkiksi metsien pohjan lajistoa dominoivat monivuotiset lajit. Kolonisoivat ja lyhytikäiset lajit panostavat vahvasti lisääntymiseen, ja tuottavat paljon itiöitä, minkä vuoksi niitä myös päätyy runsaammin itiöpankkiin. Lajit ovat suurilta osin samoja kuin ne lajit, jotka kasvavat ensimmäisinä häirityille alueille.