Lukuinnon vuoksi : äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajaopiskelijoiden ajatuksia äänikirjojen opetuskäytöstä

Äänikirjat ja niiden kuuntelu ovat yleistyneet yhteiskunnassamme. Tänä päivänä äänikirjojen saatavuus on parantunut, ja lähes jokaiselta ihmiseltä löytyvä puhelin on mahdollistanut äänikirjojen kuuntelun lähes missä vain. Äänikirjoja käytetään vapaa-ajan kuuntelun lisäksi myös opetuksessa opetuksen tukena. Tässä kirjallisuuden pro gradu -tutkielmassa tullaan tutkimaan, miten äänikirjat voivat vaikuttaa kirjallisuudenopetukseen. Lisäksi tutkitaan, mitä äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajiksi opiskelevat ajattelevat äänikirjojen opetuskäytöstä.

Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena. Lähestymistapana on käytetty fenomenografista tutkimusotetta. Tutkimusaineisto on kerätty Webropol-kyselylomakkeella äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajaopiskelijoita. Tutkimukseni aineisto koostuu 24 opiskelijan vastauslomakkeesta. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Avainsanoja ovat: äänikirjat, oppimisen tukeminen, lukeminen, kuuntelu, lukuinto, monilukutaito, lukivaikeus, elämyksellinen lukeminen, kirjallisuus.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että äänikirjoja käytetään opetuksessa oppilaan oppimisen tukena, rauhoittumiseen ja vaihtoehtona painetulle kirjalle tai sen rinnalla. Tutkimuksen tulosten mukaan aineenopettajaopiskelijat ajattelevat äänikirjat yhtenä keinona lukuinnon ja -motivaation syntymiselle ja ylläpitämiselle. Lisäksi suomi toisena kielenä -oppiaineessa äänikirjat auttavat heidän mukaansa esimerkiksi suomen kielen ääntämyksen ja rakenteen hallinnassa.

Tutkimuksessa kuvattu kritiikki äänikirjoja kohtaan muodostui lähinnä ajatuksista, joissa tutkittavat ilmaisivat huolensa siitä, että äänikirjat muokkaisivat liikaa kirjallisuuden typografiaa ja rakenteellisia piirteitä. Lisäksi niiden pelättiin kadottavan mekaanisen lukutaidon kokonaan, ja siksi opiskelijat painottivat sitä, etteivät äänikirjat saa korvata kokonaan painettua kirjaa ja sen käyttöä opetuksessa. Yleinen mielipide oli siis se, että äänikirjat ovat hyvä lisä opetukseen ja sen tueksi, mutta niillä ei saa korvata painettua tekstiä, jolla oppilas oppii peruslukutaidon.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että äänikirjat tarjoavat merkittävän ja tärkeän opetusvälineen äidinkielen ja kirjallisuuden opetukseen sekä S2-opetukseen. Opettajaopiskelijat tarvitsisivat koulutukseensa lisää tietoa äänikirjojen ja äänioppikirjojen käytöstä, ja koulujen toivoisi ottavan erilaiset aiheeseen liittyvät oppimismenetelmät huomioon paremmin. Kokemukset ja ajatukset äänikirjojen käytöstä opetuksessa osoittavat niiden monipuolistavan ja tukevan oppimista. Äänikirjoja ei saisi missään nimessä sivuuttaa opetuksessa.