Rapakalliot ja niiden esiintyminen Suomessa

Abstract

Rapakallioalueet antavat paljon tietoa alueen geologisista vaiheista. Suomessa Keski -Lapin alueella on tärkeitä rapakallioita, jotka ovat jopa globaalilla mittapuulla verrattain erikoisia. Rapautumisprosessit vaikuttavat niin kallioihin kuin ympäröivään maaperäänkin ja muuttavat alueen geologiaa.

Tässä työssä perehdytään rapakallioihin ja niiden esiintymiseen Suomessa. Työssä tarkastellaan rapautumisprosesseja, niiden syntymekanismeja sekä vaikutusta ympäröivään kallioon. Lisäksi työssä perehdytään rapautumiselle suotuisiin olosuhteisiin sekä rapautumisessa syntyviin rapaumajäännöksiin.

Työssä käydään tarkemmin läpi myös Keski-Lapin rapakallioalueita ja alueen geologista historiaa sekä jäätiköiden vaikutusta rapakallioihin. Lisäksi työssä pohditaan maapallolla käynnissä olevan ilmastonmuutoksen vaikutuksia Suomessa tapahtuviin rapautumisprosesseihin sekä rapakallioihin tulevaisuudessa.

Rapautuminen on jopa miljoonia vuosia kestävä fysikaalinen tai kemiallinen prosessi, jossa kallionpinta joko mekaanisesti murenee maaperäksi sekä pienemmiksi palasiksi tai kemiallisesti muuttuu esimerkiksi toisiksi mineraaleiksi. Eri kivilajit kestävät rapautumista eri tavoin – useimmiten rapautuminen kohdistuu erityisesti emäksisiin kivilajeihin. Kallion rikkoutuessa rapautumisen seurauksena syntyy Lapissa monella tunturinrinteillä ja lailla olevaa rakkakivikkoa sekä erilaisia jäännöksiä, kuten tooreja, tafoneita sekä luolia.

Rapautumista tapahtuu erityisesti alueilla, joiden ilmastossa on suuria lämpötilavaihteluita, kuten aavikolla. Toisaalta myös kylmä ilma ja pakkanen lisäävät rapautumisen mahdollisuutta. Alueen korkokuvan tasaisuus, kivikkojen, kalliopaljastumien ja louhikkojen vähyys ovat rapautumiselle suotuisia maaston ominaisuuksia. Alueilla, joilla rapakallioita esiintyy, maasto muistuttaa kangasmaastoa, ja kiviaines on yleensä lajittunutta. Koska rapautuma-alueet ovat kuluneet muuta ympäristöä alemmalle tasolle, niitä peittää usein turvekerros.

Keski-Lapin alueen rapakallioalueet ovat säilyneet verrattain hyvin johtuen pääasiassa jäätikön heikosta kulutuksesta alueella. Jäänjakaja-alueella onkin geologisesti mielenkiintoisia rapakalliokohteita, kuten Soklin regoliittinen fosforimalmikerrostuma tai Riikonkosken sekä Tankavaaran granuliittirapautumat.

Maapallolla käynnissä oleva ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan rapautumisprosesseihin tulevaisuudessa. Lämpörapautuminen sekä korkeissa lämpötiloissa tapahtuva kemiallinen rapautuminen tulevat lisääntymään ja pakkasrapautuminen mahdollisesti vähentymään. Kasvava sadanta tulee lisäämään eroosiota ja kallioiden pinnankulutusta, mikä lisää tulevaisuudessa osaltaan rapautumista.