Tunnesäännöt peruskoulussa eri sukupuolten kokemana

Abstract

Tämän tutkielman aiheena on tunnesäännöt peruskoulussa eri sukupuolten kokemana. Tavoitteenani on tutkia mitkä tunteet ovat koulun kontekstissa tunnesääntöjen mukaan hyväksyttyjä, ja mitkä taas eivät, ja millainen merkitys sukupuolella tähän on. Koulun tunnesääntöjä määrittää useat tekijät, kuten koulun rooli yhteiskunnallisena instituutiona, opettajien asettamat odotukset sekä oppilaiden väliset vertaissuhteet. Yksi merkittävä tekijä tunteiden ilmaisua rajoittamassa on oppilaan sukupuoli – sukupuolittuneet stereotypiat ja normit toimivat eräänlaisina ohjenuorina sille, mitä tunteita tytöiltä ja pojilta odotetaan tai rajoitetaan.

Tutkimuskysymyksinäni ovat seuraavat kaksi kysymystä: 1. Mitkä tunteet koettiin tunnesääntöjen mukaan sallituiksi koulussa, ja mitkä ei? ja 2.Onko sukupuolella merkitystä siihen, mitkä tunteet koettiin tunnesääntöjen mukaan sallituiksi tai kielletyiksi koulussa? Näihin kysymyksiin pyrin löytämään vastauksia sekä aiheen aiemman tutkimuksen ja kirjallisuuden, että empiirisen tutkimuksen kautta. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä tuon esille tutkijoiden käsityksiä tunteista, tunnesäännöistä, sukupuolesta ja kriittisestä pedagogiikasta. Toteutin tutkimukseni empiirisen osion kvalitatiivisena tutkimuksena, jonka aineiston keräsin teemahaastatteluilla. Haastattelin neljää nuorta aikuista heidän kokemuksistaan peruskoulussa tunnesääntöihin ja niiden sukupuolittuneisuuteen liittyen. Aineiston analyysissä hyödynsin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Tutkimukseni tulosten perusteella koulussa on erilaisia sääntöjä sen suhteen, mitä tunteita siellä saa, ja mitä siellä ei saa ilmaista. Oppilailta odotettiin tulosten mukaan iloa, innokkuutta ja yleistä positiivista asennetta, ja heiltä kiellettiin ja rajoitettiin muun muassa vihaa, surua ja pettymystä. Myös mitkä vain tilanteeseen sopimattomat tai häiritsevät tunteet usein sivuutettiin, tukahdutettiin tai kiellettiin. Tunnesäännöt olivat myös erilaisia eri oppilaita kohtaan, ja sukupuoli oli tähän liittyen yksi merkittävä tekijä. Tytöiltä odotettiin poikia enemmän tasaisuutta tunteiden ilmaisussa ja heiltä rajoitettiin voimakasta tunneilmaisua. Opettajat usein myös vähättelivät tyttöjen tunteita. Odotukset poikia kohtaan olivat taas ristiriitaisia, sillä heiltäkin odotettiin tasapainoisuutta ja tunteiden sisäistämistä, mutta jos pojat kuitenkin ilmaisivat tunteitaan voimakkaasti, oli se hyväksyttävämpää. Poikia kohtaan oli myös enemmän odotuksia muilta oppilailta, ja erityisesti muilta pojilta, ja nämä odotukset kohdistuivat pääasiassa heikkouden ilmaisun, kuten itkun tai pettymyksen rajoittamiseen.