Pohjoisten sisävesien tummumisen vaikutukset ravintoverkkoihin

Abstract

Ilmastonmuutos, turvemaiden metsätalous ja happaman laskeuman väheneminen aiheuttavat vesistöjen tummumista lisäämällä orgaanisen hiilen ja raudan liukoisuutta. Tummuminen muuttaa vesiekosysteemien toimintaa ja rakennetta perustavanlaatuisesti vaikuttamalla muun muassa vedenalaisiin valo-olosuhteisiin. Tutkielman tavoitteena on selvittää kirjallisuuden avulla 1) mitä tummuminen on ja mitkä syntymekanismit aiheuttavat vesistöjen värin voimistumista ja 2) minkälaisia vaikutuksia tummumisella on sisävesissä sekä 3) mitä muutoksia ilmiö aiheuttaa järvien ja virtavesien ravintoverkoissa.

Tummuminen aiheuttaa muutoksia sisävesien ravintoverkkojen toiminnan kannalta tärkeiden kasviplanktonien laji- ja rasvahappokoostumuksissa. Nämä muutokset heijastuvat niitä ravintonaan käyttävissä kuluttajissa, joita ovat eläinplankton, pohjaeläimet ja kalat. Veden värin voimistumisella on myös suoria vaikutuksia kuluttajiin: Vedenalaisten valo-olosuhteiden heikkeneminen vaikuttaa esimerkiksi petokalojen kykyyn havaita nopeasti liikkuvaa saalista, mistä johtuen kalojen ruumiinkoko ja biomassa laskevat tummissa vesissä.

Ravintoverkoissa tapahtuvien muutosten lisäksi sisävesien tummuminen vaikuttaa vesistöjen kasvihuonepäästöihin, lisää juomaveden käsittelykustannuksia ja heikentää vesistöjen virkistysarvoa. Myös ihmisten käyttämien ruokakalojen sisältämien ravintoarvojen on osoitettu laskeneen ja elohopeapitoisuuksien lisääntyneen tummumisen seurauksena. Veden värin voimistuminen vaikuttaa myös vesistön biodiversiteettiin, sillä tummuminen saattaa edesauttaa vieraslajien levittäytymistä, jos alueen alkuperäisten lajien kasvu tai kilpailukyky laskee tummumisen seurauksena.

Aihe on ajankohtainen, koska tummuminen on lisääntynyt boreaalisen ja lauhkean vyöhykkeen alueilla viimeksi kuluneiden vuosikymmenien aikana. Ilmiö vaatii kuitenkin lisätutkimuksia ja -selvityksiä, sillä vielä ei tunneta kaikkia tummumista aiheuttavien syntymekanismien ajallista vaihtelua ja eliöihin kohdistuvia vaikutuksia.