Lajikäsitteiden ja lajinrajaamisen problematiikka

Abstract

Laji on keskeinen käsite biologian alalla. Mielipiteet siitä, miten laji määritellään ja miten sovellettavan lajikäsitteen pohjalta tulisi tehdä käytännön lajinrajausta ovat kuitenkin vaihdelleet, eikä yksikäsitteistä, kaikkien hyväksymää ratkaisua lajiongelmaan tunnu löytyvän. Tämän tutkielman tarkoituksena on esitellä erilaisia vuosien saatossa esitettyjä lajikäsitteitä ja käytännön lajinrajausmetodeja, sekä luoda yleistason katsaus lajikäsitteiden problematiikkaan ja sen käytännön seurauksiin muun muassa luonnonsuojelun kannalta. Eräänä esimerkkinä lajinrajaamisen vaikeudesta tuodaan esiin nokivariksen (Corvus corone) ja harmaavariksen (Corvus cornix) kiistanalainen lajistatus, jonka yksityiskohtia käsitellään omassa kappaleessaan.

Vanhimpia lajikäsitteitä on eliön näkyviin ominaisuuksiin perustuva morfologinen lajikäsite. Mayrin vuoden 1942 julkaisun myötä nousi pinnalle niin sanottu biologinen lajikäsite, joka määrittelee lajin sen mukaan, että saman lajiset yksilöt ovat keskenään lisääntymiskykyisiä (De Queiroz, 1998). Vaikka biologinen lajikäsite on nauttinut laajaa hyväksyntää, on sitäkin kritisoitu, ja esimerkiksi eri biologian osa-alojen käytännön tarpeita täyttämään on esitetty laajasti muita lajikäsitteitä, kuten ekologinen lajikäsite, fylogeneettiset lajikäsitteet, ja niin edelleen (De Queiroz, 1998). Lukuisia ja osin keskenään yhteensopimattomia lajikäsitteitä on pyritty myös sovittamaan yhden yhtenäismallin alle muun muassa Maydenin (1999) ja De Queirozin (1998) toimesta, mutta biologian alan tutkijat eivät edelleenkään vaikuta olevan yksimielisiä siitä, mitä lajikäsitettä tulisi ensisijaisesti käyttää (Stankowski & Ravinet, 2021).

Vaikka lajikäsitteen problematiikkaa voitaisiin ensinäkemältä pitää teoreettisena ongelmana, on sillä myös käytännön seurauksia. Laji on edelleen perusyksikkö biologian alalla, ja lajistatuksella on usein käytännön merkitystä luonnonsuojelussa - kohdennetaanhan luonnonsuojelutoimia tyypillisesti lajien uhanalaisuusluokituksen perusteella, alueiden biodiversiteettiä arvioidaan lajilukumäärien pohjalta, ja niin edelleen (Isaac ym., 2004). Käytännön tarve yhtenäiselle lajikäsitteelle ja lajinrajaustavalle vaikuttaa olevan ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että lajiutuminen on useimmiten vähittäinen, ei-lineaarinen ja koko ajan jatkuva prosessi (De Queiroz, 1998, Roux ym., 2016). Pohjimmiltaan termien ja käsitteiden tarkoitus on kuitenkin auttaa meitä ymmärtämään ja hahmottamaan maapallomme luontoa, joten käyttämiemme määritelmien soisi heijastelevan luontomme valtavaa biodiversiteettiä mahdollisimman todenmukaisella tavalla.