Tarpeeksi usein sitä saa kuulla, että elämä menee ohi ja kohta olen haudassa : diskurssit potilaiden kertomuksissa painopuheesta lääkärin vastaanotolla.

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tutkin, miten potilas esittää itsensä kokemustensa kautta joukkoviestimissä julkaistuissa teksteissä, jotka käsittelevät painopuhetta lääkärin vastaanottotilanteissa. Tarkastelen naispotilaan näkökulmasta kirjoitettuja tekstejä. Olen valinnut vain naisen näkökulmasta kerrotut tekstit mukaan tutkielmaani, koska haluan selvittää, mitä naisten painoon liittyvä puhe merkitsee yhteiskunnallisessa kontekstissa. Tutkimukseni on kriittistä diskurssianalyysia. Tutkimustani motivoi samankaltaisen tutkimuksen vähäisyys. Tutkimusaineistoni on Oulun yliopiston kielten ja kirjallisuuden tutkimusyksikössä meneillään olevasta Painopuhe-tutkimushankkeesta, joka tutkii julkista diskurssia painopuheesta lääkärin vastaanotolla. Selvitän, millaisia painopuhediskursseja teksteissä aktivoituu. Olen myös tarkastellut, ylläpitävätkö aktivoituneet diskurssit valtasuhteita potilaan ja lääkärin välillä. Olen löytänyt kuusi erilaista puhumisen tapaa painopuheesta vastaanotolla, joita ovat sivuuttamisdiskurssi, lapsettomuusdiskurssi, positiivinen huomioimisdiskurssi, poikkeavuusdiskurssi, potilas arvostelun kohteena -diskurssi ja tiedostamisdiskurssi. Esittämäni diskurssit voidaan jakaa potilaan negatiivista ja positiivista kokemusta ilmentäviin. Potilaan negatiivista kokemusta ilmentävissä diskursseissa valtasuhteet ovat näkyvimmin esillä. Tutkielmassani kuvailen kielitieteellisestä näkökulmasta lihavuuteen liittyviä puhumisen tapoja ylipainoisten naispotilaiden kokemusten kautta. Yllättävänä aineistosta nousevat potilaan positiiviset kokemukset.