Diftonginreduktio ja itämurteiden erikoisgeminaatio muhoslaisnuorten puhekielessä

Abstract

Olen tutkinut kandidaatintutkielmassani itämurteiden erikoisgeminaation ja diftongin-reduktion esiintymistä muhoslaisnuorten puhekielessä. Tutkimukseni on sosiolingvististä variaationtutkimusta, joka liittyy pitkään dialektologisen tutkimuksen perinteeseen. Tarkoituksenani on ollut tutkia sitä, miten paljon aineistoni informanttieni idiolekteissä esiintyy tutkittavia murrepiirteitä. Lisäksi olen tutkinut sitä, millaista sukupuolittaista variaatiota näiden murrepiirteiden esiintymisessä on. Tutkin myös sitä, millaisissa konsonanteissa ja diftongeissa tutkittavia kielenpiirteitä esiintyy.

Aineistoni on kerätty kymmeneltä Muhoksella asuvalta lukiolaisinformantilta. Aineiston on alun perin kerännyt Antti Niskanen (2020) omaa pro gradu -tutkielmaansa varten. Ai-neisto koostuu viidestä puolen tunnin parikeskustelusta, joten kokonaisuudessaan aineistoa on kaksi ja puoli tuntia. Olen litteroinut aineistosta tutkimuksen kannalta relevantit kohdat kuulonvaraisesti itse.

Sekä erikoisgeminaatiota että diftonginreduktiota esiintyy informanttieni puhekielessä. Erikoisgeminaatiota esiintyy vähemmän kuin diftonginreduktiota. Kaikista erikoisgeminaatioasemassa olevista konsonanteista 3,85 % geminoituu aineistossani osittain tai täysin. Diftonginreduktiota esiintyy aineistossani 11,88 %:ssa diftongeista, jotka voivat redusoi-tua.

Miesinformanttien puheessa esiintyy tutkittavia murrepiirteitä useammin kuin naisinformanteilla. Jokaisen miesinformantin puheessa erikoisgeminaatiota esiintyy vähintään 5 %:ssa erikoisgeminaatioasemassa olevista konsonanteista. Jokaisella naisinformantilla geminoitumista esiintyy alle 3 %:ssa erikoisgeminaatioasemassa olevista konsonanteista. Diftonginreduktiota esiintyy naisinformanttien puheessa alle 10 %:ssa diftongeista ja jokaisella miesinformantilla yli 10 %:ssa diftongeista.

Erikoisgeminaatiota esiintyy aineistossani suhteellisesti eniten konsonanteissa j, t ja m. Lukumäärällisesti eniten erikoisgeminaatiota esiintyy konsonanteissa t ja k. Konsonantit d, n ja r eivät geminoidu ollenkaan, vaikka ne esiintyvät erikoisgeminaatioasemassa aineistossani. Diftonginreduktiota esiintyy aineistossani jokaisessa diftongissa, joka voi redusoitua. Suhteellisesti eniten reduktiota esiintyy diftongeissa ou, öi, au ja eu. Lukumäärällisesti eniten reduktiota esiintyy diftongeissa ai, ei, oi, au sekä ou.

Aineistossani esiintyy paljon diftonginreduktiota ja erikoisgeminaatiotakin esiintyy jonkin verran. Aineistossani on myös muutamia tapauksia, joissa diftongi on redusoitunut niin pitkälle, että diftongi oikenee pitkäksi vokaaliksi. Tällainen löydös on merkittävä, sillä oienneet diftongit kuuluvat Kettusen (1940: 158) kartaston mukaan vain Pohjois-Savon alueen murteisiin. Diftongien oikeneminen on siis vanhastaan vahvan itäinen piirre, johon voi törmätä nykyisin myös Oulun seudun murrealueella, mikä on ennenkuulumatonta.

Perinteisesti itäisiksi luokitellut piirteet ovat siis yleistymässä Oulun seudun murrealueella. Onkin hyvä esittää kysymys, miten tällaisten piirteiden yleistyminen vaikuttaa suomen kielen murrejakoon. Tutkimani murrepiirteet eroavat selkeästi länsimurteisiin liitetyistä murrepiirteistä. Vaikka Oulun seudun murteen juuret ovatkin länsimurteissa, millainen vaikutus murteen nykykehityksellä on päämurrejakoon?