"Olin unohtanut monia asioita!" : minäkertojan heikentynyt muisti ja sen vaikutus kerronnan luotettavuuteen Susanna Clarken Piranesissa ja Yoko Ogawan Muistipoliisissa

Abstract

Kandidaatintutkielmassani analysoin sitä, miten minäkertojan muisti ja ymmärrys heitä ympäröivästä maailmasta vaikuttaa kertojan luotettavuuteen Susanna Clarken (1959) Piranesissa (2021) ja Yoko Ogawan (1962) Muistipoliisissa (2021) . Tarkoituksenani on vertailla kontekstuaalisen lähiluvun keinoin kummassakin teoksessa esiintyvää ensimmäisen persoonan kertojaa ja heidän muistinsa tasoa tarinoiden edetessä. Minua kiinnostaa erityisesti se, miten aukot minäkertojan muistissa vaikuttavat kerronnan luotettavuuteen ja minäkertojan käsitykseen ympäristöstään. Tutkin myös sitä, miten muisti on määritelty ja miten se esitetään kummassakin teoksessa, jotta voin paremmin tukea muuta analyysiani. Teoreettinen viitekehykseni pohjautuu narratologiaa käsittelevään tutkimusmateriaaliin ja hyödynnän jonkin verran myös muistitutkimusta. Suurimman osan epäluotettavien kertojien teoreettisemmasta analyysista pohjaan William Rigganin jakoon neljästä erilaisestä epäluotettavan kertojan tyypistä, näitä ovat Pícaro, Hullu, Naiivi ja Klovni (1981, suom. KH), mutta tutkimukseni pohjautuu eniten juuri kontekstuaaliseen lähilukuun.

Piranesissa (viitteissä P) minäkertoja Piranesi elää Talossa, paikassa, joka on täynnä patsaita, saleja ja meren aaltojen pauhua. Piranesi tuntee Talon kuin omat taskunsa, mutta tarinan edetessä selviää, ettei Piranesi tiedä läheskään koko totuutta elämästään Talossa. Pitkäaikainen oleskelu Talossa vaikuttaa ihmisten muistiin ja sillä on pitkäaikaisia vaikutuksia myös heidän identiteettiinsä.

Muistipoliisi (viitteissä MP) kertoo dystopisesta maailmasta, jossa ihmisten muistot katoavat. Muistojen perinpohjaisesta katoamisesta huolehtii valtaa pitävä Muistipoliisi. Muistipoliisin maailmassa on kuitenkin myös ihmisiä, joiden muistot eivät jostain syystä katoa. Tarinan kertoja ei kuitenkaan ole yksi näistä ihmisistä, vaan saamme hänen kauttaan kokea, millaisia katoamiset ovat.

Valitsin tutkimuskohteikseni juuri nämä teokset, sillä halusin vertailla sellaisia tarinoita, joissa muisti käsitetään hieman eri tavoin. Olen myös erittäin kiinnostunut jatkotutkimuksesta, jossa pohtisin muistia genren rakentamisen apuvälineenä ja näiden kyseisten teosten genret ovat minua henkilökohtaisesti eniten kiinnostavia. Valitsin teokset myös siksi, että niissä on minäkertoja, mikä tekee niiden tarkan vertailun helpommaksi.

Muisti henkilöhahmoissa ei ilmeisesti ole kovin yleisesti tai laajasti tutkittu aihe, mutta epäluotettavista kertojista taas löytyy paljonkin tietoa. Käsittääkseni aiheesta on tehty jonkin verran tutkimusta, mutta ei juuri tästä kyseisestä näkökulmasta tai näistä teoksista. Valitsinkin juuri tällaisen rajauksen tutkielmaani siksi, että minun on helppo taustoittaa analyysiani teorialla, mutta en toista jotain mikä on jo moneen kertaan sanottu.