Pohjavesialueiden antoisuus aiemmissa pohjavesitutkimuksissa : alueellisen vaihtelun tarkastelu ja vertailu toteutuneisiin vedenottoihin Pohjois-Suomessa

Abstract

Tässä työssä tarkasteltiin Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun 1-luokan pohjavesialueista tehtyjä antoisuusarvioita, vedenottotutkimuksia ja alueiden toteutunutta vedenottoa. Vanhimmat löytyneet pohjavesitutkimukset ovat vuodelta 1964. Kerätystä aineistosta tarkasteltiin pinta-alan suhdetta alueiden arvioituun antoisuuteen ja pumppaustesteillä tutkittuun antoisuuteen sekä vedenottomääriin. Lisäksi tarkasteltiin pohjavesialueiden keskinäisiä eroja ja sitä, ovatko tehdyt tutkimukset olleet linjassa toteutuneen vedenoton kannalta.

Vertaamalla antoisuuden ja pinta-alan suhdetta löydettiin poikkeavia alueita, joita tarkasteltiin tarkemmin. Tutkimuksessa löydettiin alueita, joilla pohjavettä todennäköisesti kertyy oletetun muodostumisalueen ulkopuolelta, ja huomattiin, ettei kaikilla alueilla ole huomioitu mahdollista rantaimeytymistä. Useilta alueilta rantaimeytymisen seurauksena voidaan pumpata vettä huomattavia määriä, mutta tämä saattaa vaikuttaa veden laatuun. Lisäksi joissain vanhemmissa tutkimuksissa ei välttämättä ole huomioitu pohjavesialueiden yhteyksiä toisiinsa. Useat pohjavesialueet vaatisivat tarkempia rakenneselvityksiä, jotta niiden todellinen antoisuus ja dynamiikka saataisiin selville.

Tutkitun ja arvioidun antoisuuden välillä oli paikoin merkittäviä eroja. Osalla alueista arvioitu antoisuus on ollut varsin korkea ja joillakin pinta-alaltaan isoimmilta pohjavesialueilta on tutkittu vain yhtä pistettä, jolloin ei ole saatu realistista kuvaa alueen todellisesta antoisuudesta.

Tarkastelussa löydettiin alueita, joilla ei ole tehty tarkkaa tutkimusta todellisen antoisuuden varmistamiseksi. Tosin, etenkin Lapissa ja Kainuussa vedenkulutus on paikoin niin vähäistä, ettei ole ollut tarvetta eikä resursseja selvittää pohjavesialueiden kokonaisantoisuutta. Vedenottomäärissä oli alueellisesti suuria eroja: Pohjois-Suomessa on joitakin pohjavesialueita, joilla vedenottomäärät ovat hyvin lähellä antoisuutta tai jopa ylittävät sen esimerkiksi asumiskeskittymien tai kausittaisen kulutuksen takia. Huomattavasti enemmän on kuitenkin alueita, joilta pohjavettä pumpataan äärimmäisen vähän antoisuuteen nähden asutuksen ollessa hyvin harvaa. Joiltain alueilta vettä pumpataan useamman kunnan tarpeisiin, jolloin esimerkiksi pitkät kuivuusjaksot tai vähenevät sulamisvedet saattavat aiheuttaa riskejä laajoille alueille. Lisäksi osittainen heikko tutkimustieto pohjavesialueista voi tuottaa epätäydellisen kuvan käytettävissä olevasta pohjavesimäärästä. Tämän työn perusteella voidaan pohjavesivarojen oton mahdollisia riskialueita esimerkiksi kuivuuden osalta pyrkiä tunnistamaan, paikoin pohtia muodostumisalueiden rajoja ja mahdollistetaan eri pohjavesialueiden parempi keskinäinen vertailtavuus saatavien antoisuusmäärätietojen suhteen. Työn tulokset ovat tuoneet arvokasta lisätietoa ELY-keskuksille ja tulevat vahvistamaan alueiden pohjavesien hallinnointia.