Sivistystä etsimässä : autoetnografinen tutkimus sivistyksen merkityksestä valmistumassa olevalle opettajaopiskelijalle

Abstract

Mitä on sivistys, miltä se tuntuu, missä se näkyy? Mitä sivistys tarkoittaa yksilön kokemusmaailmassa? Näihin kysymyksiin autoetnografinen tutkimukseni pyrkii vastaamaan perehtymällä sivistyksen, ekososiaalisen sivistyksen ja ekososiaalisen kasvatuksen teorioihin, ja tarkastelemalla näiden teorioiden yhteyksiä yksilön kokemusmaailmaan. Koska sivistys on aiheena varsin abstrakti ja vaikeasti mitattavissa ei tutkimukseni tarkoitus ole mitata oman sivistyneisyyteni määrää, vaan tavoittaa sivistyksen arkipäiväisyyttä kuvaamalla kohtaamisia, joissa sivistyksen teoriat yhdistyvät kirjoittajan kokemusmaailmaan. Tutkimukseni kautta nostan esiin kohtaamisten ja niihin sisältyvien ristiriitaisten tunteiden yhteyden sivistykseen.

Määrittelen tutkimukseni jälkikvalitatiiviseksi ja tiedostan sen poikkeavan metodologialtaan perinteisemmistä tutkimusmenetelmistä. Tutkimukseni on autoetnografia, jossa hyödynnän kirjoittamista metodina niin oman sivistyskäsitykseni luomisessa, tutkimusmetodologian muotoilemisessa kuin sivistyksen kokemuksellisuuden tavoittamisessa. Sivistyksen, ekososiaalisen sivistyksen ja ekososiaalisen kasvatuksen teoriat ovat teoreettinen viitekehys, johon nojaten olen muodostanut henkilökohtaisen sivistyskäsitykseni. Sivistyskäsitykseni myötä ymmärrän sivistyksen kokemuksellisuuden yksilötasolla kohtaamisina, joissa mahdollistuu yksilölle tuttujen asioiden ja ilmiöiden näkeminen ja kokeminen hieman uudesta näkökulmasta.

Tutkimukseni johtopäätöksenä totean ristiriitaisten tunteiden olevan erottamaton osa yksilön sivistysprosessia. Oman osallisuutemme tunnistaminen aikamme haasteisiin ja ongelmiin on epämiellyttävä mutta välttämätön prosessi mikäli haluamme tavoitella elämää yhden maapallon kantokyvyn rajoissa. Siksi moninaisille tunteille tulisi antaa tilaa. Myös koulutuksessa tarvitaan opetuksellisia tiloja, joissa omaa elämäntapaamme, maailmankuvaamme ja arvojamme on mahdollista ihmetellä, ihastella ja kritisoida tunteiden roolia ja kokemusten merkitystä väheksymättä.

Tutkimukseni on yhden ihmisen pohdintaa sivistyksen teorioiden äärellä, mikä itsessään voi nakertaa tutkimuksen luotettavuutta. Joku toinen toistaessaan tutkimuksen voisi helposti päätyä jokseenkin erilaiseen tulkintaan sivistyksestä. En kuitenkaan näe tätä ongelmana koska tutkimukseni tarkoitus ei ole tavoittaa universaalia totuutta vaan tuoda esiin uusia näkökulmia. Tutkimuksessani kuvaan omaa sivistyskäsitystäni ja -kokemustani, johon lukija voi samaistua, olla samaistumatta, tai ainakin reflektoida omaa käsitystään ja kokemustaan sivistyksestä. Tarkoituksena on tuoda uutta näkökulmaa ajankohtaiseen sivistyskeskusteluun, jossa sivistyksen kehollisuus ja tunteiden merkitys osana sivistystä ei juuri korostu.