Kielen ja leuan liikkeiden eriytymisen arviointi mobiilisovelluksen avulla puheterapiakuntoutuksessa

Abstract

Äännevirheet ovat yleisimpiä lapsilla esiintyviä puheen häiriöitä. Äännevirheiden taustalla voi olla puhemotoriikan kypsymättömyyttä, kuten puheliikkeiden eriytymättömyyttä. Äännevirheen kuntoutuksessa on hyötyä intensiivisestä harjoittelusta ja runsaista toistomääristä. Rajallisten puheterapiaresurssien vuoksi harjoittelun riittävä intensiteetti ei aina toteudu. Etäpuheterapia on tehokkaaksi todettu keino tuoda harjoittelua lähemmäs lapsen kotiympäristöä. Etäpuheterapiaan kuuluu etätapaamisten lisäksi ajasta riippumattomia menetelmiä, jolloin harjoittelua tehdään itsenäisesti. Uutena ilmiönä tällä saralla on erilaiset mobiilisovellukset ja -pelit. Suomessa tällaisia ratkaisuja kehittää esimerkiksi Äännekoulu ja Outloud. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia, soveltuuko Äännekoulun ja Outloudin kehittämä Face Detector -sovellus puheterapeuttiseen harjoitteluun.

Tutkimuksen aineisto koostui 3–8-vuotiaiden lasten (n = 20) harjoitussanatoistoista. Lapset tuottivat harjoitussanaa mobiililaitteen Face Detector -sovellukseen, joka mittaa kahden kasvoilta otetun mittauspisteen välisiä muutoksia. Sovelluksen lisäksi lasten puheliikkeiden eriytymistä arvioi laillistettu puheterapeutti. Harjoitukset videoitiin ja myöhemmin myös toinen puheterapeutti teki oman arvionsa puheliikkeiden eriytyneisyydestä. Nämä havainnot luokiteltiin ja analysoitiin ANOVA-varianssianalyysin, riippumattomien otosten t-testin ja Mann-Whitneyn U-testin avulla. Tavoitteena oli vastata kysymykseen, eroaako Face Detector -sovelluksen tekemät havainnot tilastollisesti merkitsevästi puheterapeuttien tekemistä havainnoista? Lisäksi lasten vanhempia pyydettiin täyttämään kyselylomake, johon he vastasivat, taustatietojen lisäksi, lapsensa mobiililaitteiden käyttötottumuksia käsitteleviin kysymyksiin.

Face Detector -sovelluksen tekemät havainnot eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi puheterapeuttien tekemistä havainnoista. Kyselyaineiston mukaan kaikki tutkimukseen osallistuneet lapset olivat pelanneet joskus mobiilipelejä. Kaikki tutkimukseen osallistuneet lapset olivat myös käyttäneet mobiililaitteita itsenäisesti. Lapset olivat käyttäneet mobiililaitteita useammin kuin kerran viikossa. Lasten vanhemmat arvioivat lastensa voivan motivoituvan hyvin mobiilipelillä tehtävään puheterapiaharjoitteluun. Face Detector -sovelluksen ympärille rakennettu mobiilipeli voisi soveltua hyvin puheterapeuttiseen harjoitteluun, sillä se antaa puheterapeuttiin rinnastettavaa palautetta kielen ja leuan liikkeiden eriytymättömyydestä. Tulevaisuudessa tarvitaan tutkimusta ajasta riippumattomien puheterapiamenetelmien, kuten mobiilisovellusten ja -pelien, vaikuttavuudesta.