Adolescent social functioning and later psychiatric morbidity in genetic high- and low-risk adoptees : the Finnish adoptive family study of schizophrenia

Academic dissertation to be presented with the assent of the Doctoral Programme Committee of Health and Biosciences of the University of Oulu for public defence in Auditorium 1, Building PT1 of the Department of Psychiatry (Peltolantie 17), on 12 January 2024, at 12 noon

Abstract
Both genetic and environmental factors are known to play a role in the etiology of schizophrenia and other psychiatric disorders. The vulnerability-stress model suggests that psychiatric disorders develop as a result of the interaction between genetic or biological vulnerability and environmental stress. Poor social functioning during adolescence has been identified as a plausible indicator of vulnerability to later psychiatric disorders.

This study utilized the data from the Finnish Adoptive Family Study of Schizophrenia. The data comprises adoptees at high (HR) and low (LR) genetic risk for schizophrenia spectrum disorders by their biological mother, and the adoptive families of the adoptees. The purpose of this doctoral dissertation was to analyze social functioning in adolescence between HR and LR adoptees. The adoptees were reared by the adoptive families instead of their biological parents, making the rearing environment comparable between HR and LR adoptees. Adoptees’ social functioning at age 16–20 was assessed using the UCLA Social Attainment Survey (UCLA SAS). The impact of the adoptive rearing environment could be taken into consideration in the analyses by utilizing the Global Family Ratings (GFRs) which measured the level of family functioning.

The findings showed that poor social functioning was emphasized in HR adoptees even when the impact of the adoptive family functioning was taken into consideration in the analyses. Poor social functioning was particularly emphasized in HR adoptees reared in adoptive families with dysfunctional processes. Poor social functioning, specifically in peer relationships, was associated with later psychiatric morbidity in both HR and LR adoptees.

The findings suggest that, in terms of their adolescent social functioning, offspring who are at high genetic risk for schizophrenia spectrum disorders may be particularly vulnerable to dysfunctional family processes. Poor social functioning during adolescence may be an indicator of vulnerability to later psychiatric disorders not only in adoptees, but possibly in all offspring in general.Tiivistelmä
Perimä- ja ympäristötekijöiden tiedetään olevan yhteydessä skitsofrenian ja muiden psykiatristen häiriöiden kehittymiseen. Haavoittuvuus-stressimallin mukaan psykiatriset häiriöt kehittyvät perinnöllisen tai biologisen haavoittuvuuden sekä ympäristön stressitekijöiden vuorovaikutuksen seurauksena. Nuoruusiän sosiaalisen toimintakyvyn ongelmat ovat mahdollisia haavoittuvuusindikaattoreita myöhemmille psykiatrisille häiriöille.

Tutkimus pohjautuu Suomalaisen skitsofrenian adoptiolapsiperhetutkimuksen aineistoon. Aineistoon sisältyivät perimänsä (biologisen äidin) kautta skitsofreniaspektrin häiriöön sairastumiseen altistuneet adoptiolapset (riskilapset) ja näiden verrokit sekä lasten adoptioperheet. Tämä väitöskirjatutkimus keskittyi selvittämään nuoruusiän sosiaalista toimintakykyä riski- ja verrokkilasten välillä. Tutkimuksen adoptiolapset olivat kasvaneet adoptioperheissä sen sijaan, että olisivat kasvaneet biologisten vanhempiensa kanssa, mikä mahdollistaa riski- ja verrokkilasten kasvuympäristön vertailukelpoisuuden. Sosiaalisen toimintakyvyn arviointi ikävuosina 16–20 pohjautui UCLA Social Attainment Survey (UCLA SAS) -asteikon tuloksiin. Kasvuympäristön vaikutus kontrolloitiin käyttämällä adoptioperheen toimivuutta tarkastelevaa Global Family Ratings (GFRs) -asteikkoa.

Tulosten mukaan nuoruusiän sosiaalisen toimintakyvyn ongelmat korostuivat riskilapsilla, myös silloin kun kasvuympäristön vaikutus kontrolloitiin analyyseissä. Sosiaalisen toimintakyvyn ongelmat korostuivat erityisesti heikommin toimivissa adoptioperheissä kasvaneilla riskilapsilla. Nuoruusiän toverisuhteisiin liittyvät sosiaalisen toimintakyvyn ongelmat olivat yhteydessä sekä riskilasten että verrokkilasten myöhempään psykiatriseen sairastavuuteen.

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että skitsofreniaspektrin häiriöön liittyvän perimäalttiuden omaavat lapset ovat sosiaalisen toimintakykynsä näkökulmasta erityisen haavoittuvia perheen heikolle toimivuudelle. Nuoruusiän sosiaalisen toimintakyvyn ongelmat ovat mahdollisia haavoittuvuusindikaattoreita myöhemmille psykiatrisille häiriöille adoptiolapsilla, mutta mahdollisesti myös kaikilla lapsilla yleisesti.