Pohjois-Suomen lehtokasvillisuuden ja indikaattorilajiston muutokset suhteessa aikaan ja ihmishäiriöön

Abstract

Tässä tutkielmassa tutkitaan, miten lehtokasvillisuus on muuttunut viimeisen neljän vuosikymmenen aikana ja millainen on ollut ihmishäiriön vaikutus. Lisäksi selvitetään, miten nämä vaikutukset näkyvät vaateliaassa lehtoindikaattorilajistossa. Näitä lähdettiin tutkimaan uudelleenotanta-aineistolla, jonka FL Eero Kaakinen on alun perin kerännyt yli 40 vuotta sitten laaja-alaisesti Pohjois-Suomen lehdoista. Tällaiset tutkimukset antavat tärkeää tietoa lehtojen kehityksestä ja auttavat näin selvittämään lehdoille parhaat suojelu menetelmät. Seuranta- aineisto tutkimukset ovat myös hyvin puutteellisia ja harvaan tehtyjä varsinkin Pohjois- Suomen alueella.

Ajalla ja ihmishäiriöllä on tilastollisesti merkitsevä vaikutus lehtokasviyhteisöihin. Lehtoyhteisöt ovat muuttuneet huomattavasti viimeisen neljän vuosikymmenen aikana, ja luonnontilaisten lehtojen lajikoostumus eroaa selvästi häirittyjen lehtoalojen lajikoostumuksesta. Ihmisvaikutuksella on myös tilastollisesti merkitsevä vaikutus indikaattorilajeihin verrattaessa luonnontilaisiin aloihin. Tutkimuksessa havaitaan, että suurin muutos on tapahtunut kangasmetsälajien esiintymisessä. Kangasmetsälajit ovat yleistyneet ja mahdollisesti syrjäyttäneet lehtolajistoa. Todennäköisin syy tälle on aloilla tapahtuva kuusettuminen. Kuusen varjostus ja karike on todennäköisesti ajan saatossa vähentänyt lehtolajien esiintymistä. Ihmisvaikutuksella on hypoteesien vastaisia vaikutuksia indikaattorilajistoon, sillä ihmishäiriön ja indikaattorilajien välillä löydettiin positiivisia yhteyksiä. Syynä tähän voi olla, että häiriö on pitänyt aloja avoimina, joten lajisto on saanut enemmän valoa ja lämpöä.