Yleistajuistamisen strategiat tutkijoiden kirjoittamissa tiedeteksteissä : kohti monimuotoisempaa ja vaikuttavampaa tiedeviestintää

Abstract

Tutkimukseen ja tutkijoihin kohdistuu jatkuvasti kasvavia vaatimuksia yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta, mikä edellyttää yhä monimuotoisempaa ja vaikuttavampaa tiedeviestintää. Tiedeviestintää tekevät perinteisesti tiedetoimittajat, mutta tutkijalähtöinen tiedeviestintä on yhä yleisempää. Tutkijat yleistajuistavat tutkimustaan monella eri asteella ja eri kohdeyleisölle, aina tutkijakollegasta suureen yleisöön. Viestin perille saaminen vaatii esimerkiksi tiedon uudelleen muotoilua ja tiedon asettamista uuteen kontekstiin siten, että kohdeyleisön on mahdollista ymmärtää sitä.

Tässä tutkielmassa keskityn tarkastelemaan sitä, millaisia yleistajuistamisen strategioita tutkijat käyttävät, kun he yleistajuistavat omaa tutkimustaan. Tutkimusmenetelmänä käytän Florentine M. Sterkin ja Merel M. van Gochin (2023) kehittämää tekstianalyysiin perustuvaa analyyttistä viitekehystä, joka tunnistaa 34 eri yleistajuistamisen strategiaa aiheen esittelyyn, tiedon räätälöintiin, tiedon uskottavuuteen, näkökannan ilmaisemiseen ja lukijan osallistamiseen liittyen. Koska menetelmää ei ole vielä testattu tutkijoiden kirjoittamilla tai suomenkielisillä yleistajuisilla tiedeteksteillä, tarkastelen myös menetelmän soveltamista ja siihen liittyviä huomioita tässä uudessa kontekstissa. Tutkimusaineistona on kolme tutkijoiden kirjoittamaa tiedetekstiä, jotka ovat peräisin tutkijoiden toimittamasta verkkolehdestä Versuksesta, ja joiden yksityiskohtaiset analyysit esittelen tutkielmassa.

Vaikka tutkimusaineisto oli pääosin asiantuntijatason tekstiä eikä niinkään suurelle yleisölle tarkoitettua tiedeviestintää, analyyttinen viitekehys soveltui tekstien analysointiin. Yksi tutkielman keskeisin havainto oli, että yleistajuistamista tapahtuu monilla eri asteilla, ja yleistajuistamisen strategioita oli tunnistettavissa kaikista esimerkkiteksteistä. Tutkijat käyttivät eri yleistajuistamisen strategioita runsaasti, mutta niissä korostui myös tieteellisen kirjoittamisen tausta.

Koska tiedettä tulee yleistajuistaa lähes aina siitä puhuttaessa, tietoisuus yleistajuistamisen strategioiden moninaisuudesta voisi auttaa tutkijoita oman tutkimuksensa yleistajuistamisessa sekä siinä, että tieto saavuttaa halutun kohdeyleisön ja että tutkittua tietoa tulkitaan oikealla tavalla. Lisäksi viitekehyksen koodistoa voi hyödyntää myös tiedeviestinnän koulutuksessa, sillä koodiston esittelemät 34 yleistajuistamisen strategiaa antavat konkreettisia esimerkkejä tavoista yleistajuistaa omaa tutkimusta. Monipuolisella ja harkitulla tieteen yleistajuistamisella voidaan rikastuttaa tiedeviestinnän kenttää ja sitä kautta lisätä tieteen merkitystä yhteiskunnassa.