”Ei kukaan sinua muista, työllesi anna arvostusta, ellet itse siitä iloitse” : tasa-arvokeskustelu Suomen Perheenemäntien Liitossa vuosina 1971–1981

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Suomen Perheenemäntien Liitossa käytyä tasa-arvokeskustelua vuosina 1971–1981. Liitto perustettiin vuonna 1971, ja sen tavoitteena oli sukupuolten välinen ja naisten keskinäinen tasa-arvo. Tutkielmassa lähdeaineistona toimii Suomen Perheenemäntien Liiton arkistomateriaali, joka löytyy Kansallisarkistosta. Arkistoaineistoa on hyvin laajasti. Tässä tutkielmassa olen hyödyntänyt muun muassa liiton toimintakertomuksia, pöytäkirjoja ja julkilausumia. Tutkielmani metodina on kvalitatiivinen sisällönanalyysi. Olen tehnyt kriittistä lähilukua lähdeaineistosta löytyvistä tasa-arvoon liittyvistä aiheista ja kannanotoista. Kannanotot olen luokitellut kahteen teemaan, miesten ja naisten välisiin tasa-arvoaiheisiin sekä perheenemäntien ammattijärjestötoimintaan. Tutkimuskirjallisuuden avulla olen luonut kontekstin liiton toiminnalle ja tasa-arvosta käydylle keskustelulle.

Tutkielman ensimmäinen luku käsittelee Suomen Perheenemäntien Liitossa käytyä tasa-arvokeskustelua sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmasta. Liitto pyrki nostamaan naiset miesten kanssa samalle viivalle vaatimalla esimerkiksi lastenhoitolakia, jotta perhe-elämän ja työelämän yhdistäminen olisi naisille helpompaa. Naisten valinnanvapaus kotiäitiyden ja työssä käynnin välillä oli liitolle tärkeä tavoite. Toisessa luvussa käsittelen liiton toimia perheenemäntien ammattijärjestönä. Liitto halusi tasa-arvon myös työssä käyvän ja kotona työtään tekevän naisen välille. Sen vuoksi perheenemännät vaativat palkkaa ja parempaa sosiaaliturvaa, koska he tekivät mielestään kansantaloudelle tärkeää työtä kasvattaessaan lapsia.

Suomalaisessa yhteiskunnassa käytiin tarkastelemallani 1970-luvulla paljon keskustelua tasa-arvosta ja sukupuolirooleista. Liitto pyrki tavoitteisiinsa julkaisemalla lausuntoja liittyen ajankohtaisiin kysymyksiin. Tärkeänä liitto piti perheenemännän sosiaaliturvan kehittämistä. Liitto teki yhteistyötä muiden naisjärjestöjen, kuten Marttaliiton ja Naisjärjestöjen keskusliiton, kanssa. Liiton aktiivisimmat vuodet sijoittuvat juuri 1970-luvulle, jolloin sosiaaliturvaa uudistettiin muun muassa äitiysrahaa ja kotihoidontukea lisäämällä. 1970-luvulla neuvoteltiin uusi sukupuolisopimus. Aiempi sukupuolten välistä eroa korostanut niin kutsuttu kotiäitisopimus neuvoteltiin naisten ja valtion välillä uusiksi. Tutkimuksessa tästä uudesta sopimuksesta on käytetty käsitettä samanlaisuussopimus. Suomen Perheenemäntien Liitto halusi osallistua myös tähän keskusteluun, jotta myös kotona työtään tekevät äitien ja naisten asema kohentuisi.