”En tiedä, miksi teen kaiken tämän [...]” Pääosassa Sivuhenkilö : tekijyyden tarkastelua Saara Turusen Sivuhenkilö-romaanissa ja mediakeskustelussa

Abstract

Pro gradu-tutkielmani aiheena on tekijyys Saara Turusen romaanissa Sivuhenkilö. Tutkin Saara Turusen Sivuhenkilö-romaania ja teoksen mediavastaanottoa James Phelanin retorisen kertomusteorian avulla.

Ensimmäinen tutkimuskysymykseni on, minkälainen fiktiivinen kertomus Sivuhenkilö sisällöltään ja muodoltaan on, eli kuinka romaani rakentuu ja teemoittuu. Tarkastelen kertoja-päähenkilön luonnetta ja puhujuutta, ja analysoin, minkälaisia kirjallisia keinoja ja kerronnallisia rakenteita kertomus käyttää.

Toinen tutkimuskysymykseni on, miten Sivuhenkilö-romaania on käsitelty kirjallisen maailman julkisuudessa, kuka keskeisimmin ja missä eri yhteyksissä? Pyrin siis analysoimaan romaanin vastaanoton eli kontekstuaalisen puheen retoriset tilanteet ja muodot.

Kolmas tutkimuskysymykseni on, millainen romaanin ja mediajulkisuuden suhde on, ja minkälainen on tekijyyden rooli tässä kirjallisessa kommunikaatiotilanteessa? Minkälaista fiktiota Saara Turunen tekee tässä ajassa, minkälaisin kirjallisin ja julkisuuden hyödyntämisen keinoin, ja missä suhteessa kirjallisuusinstituution tekijöihin ja toimijoihin, kritiikkiin ja entä lukevaan yleisöön?

Retoriseen kertomusteoriaan perustuva lähestymistapani sai esiin, että Sivuhenkilö tulkitsee voimakkaasti käsittelemiään aiheita, kuten naiskirjailijan asemaa. Se, että päähenkilö hoitaa sekä kerronnan tehtäviä, että puhuu ja toimii henkilöhahmona luo Sivuhenkilössä tarinaan merkittävän rajauksen. Kirjailija luo tilan, jossa päähenkilö esittää ajatuksia ja mielipiteitä kirjailijuudesta. Samaan aikaan päähenkilö aloittaa toimintaansa kirjailijan ammatissa ja kertoo näistä kokemuksista hyödyntäen niistä häpeää, syyllisyyttä ja jopa narsismia hänessä kirvoittaneet kokemukset.

Päähenkilön roolia voi luonnehtia diskursiiviseksi. Kirjallisuusmaailma jää tapahtumien eli pääasiassa päähenkilökertojan puheen – pohdinnan ja näkemysten – näyttämöksi, jota kerronnan visuaalinen poetiikka asettuu tukemaan. Vertauksia ja metaforia esiintyy, kun kuvataan, miltä jokin asia päähenkilössä tuntuu.

Vastaanottoa tarkastellessa vahvistui oletus siitä, että Sivuhenkilöä käsiteltiin mediassa lähtökohtaisesti kuvauksena kirjoittajansa elämästä. On myös kysyttävä, pitäytyikö tai pysähtyikö romaanin lukeminen tekijäänsä joiltain osin muistuttavaan päähenkilöön, ikään kuin perusteltuna ja toki teokseen perustuvana näkökulmana. Päähenkilön identiteettityön ja henkisen kasvukertomuksen ohella teos esittää kritiikkiä kuluttamiselle ja keskiluokkaisuudelle, ja myös taiteen tekeminen osoittautuu ehdolliseksi, ja vaatii vetäytymisen kirjallisuusmaailman huomiotaloudesta.

Teoksessa rakentuva moninaisen roolipuheen kuvio täydentyy Turusen henkilöhaastatteluissa. Opinnäytteeni kolmiosainen tutkimuskysymys osoittaa, että kirjallinen kommunikaatiotilanne eli romaani ja sen mediajulkisuus, näyttäytyy merkitysneuvotteluna, jossa myös vastaanottoa linjattiin.