Kaivamattomien menetelmien päästölaskenta infrarakentamisessa

Abstract

Ilmastonmuutos on globaali ongelma ja sen torjumiseksi on hyödynnettävä kaikki käytössä olevat keinot. Tärkeä askel hyvien keinojen tunnistamisessa on kyky laskea päästöjä ja vertailla eri vaihtoehtoja keskenään. Infrarakentamisen päästölaskennan menetelmät ovat vakiintuneita, mutta ne rajoittuvat käytännössä vain perinteiseen aukikaivuuseen. Vesihuoltoverkostojen uudisasennukseen ja saneeraukseen on kuitenkin olemassa lukuisa joukko kaivamattomia menetelmiä. Näiden kaivamattomien tekniikoiden päästölaskentaan ei ole saatavilla luotettavia ja läpinäkyviä laskentamalleja. Tämän työn keskeinen tavoite on muodostaa teoreettinen viitekehys Suomessa yleisesti käytettyjen kaivamattomien menetelmien päästölaskentaan. Työn pohjana ja taustatietona on käytetty aiheesta aiemmin tehtyä tutkimustietoa. Aineiston perusteella on kehitetty mallit, joilla valittujen menetelmien päästöjä voidaan laskea ja vertailla.

Laskennan perusteena on elinkaariarviointi ja siihen perustuva ilmastonmuutospotentiaalin määrittäminen, jossa tätä potentiaalia mitataan hiilidioksidiekvivalentilla. Laskennassa on huomioitu kaikki asennuksessa käytetyt materiaalit ja niistä syntyvät päästöt, asennukseen käytettyjen työkoneiden energiankulutuksesta aiheutuneet päästöt sekä materiaalien ja laitteiden kuljetuksesta aiheutuneet päästöt. Laskennan tulosten perusteella kaivamattomat tekniikat ovat useimmissa tilanteissa merkittävästi vähäpäästöisempiä kuin aukikaivuu. Erityisesti pienillä putkiko’oilla kaivamattoman tekniikan edut näyttävät selviltä. Pienillä putkilla kokonaispäästöissä korostuu kuljetuksen osuus ja suurilla putkilla putkimateriaalin osuus. Suurilla putkilla ero kaivamattomien menetelmien ja aukikaivuun välillä pieneneekin niin, että joissakin äärimmäisissä tapauksissa aukikaivuun päästöt saattavat olla jopa pienemmät kuin kaivamattomien menetelmien.

Kaivamattomien tekniikoiden edut ovat kiistattomat silloin kun valitaan oikea tekniikka vallitseviin olosuhteisiin ja tiedostetaan ne tekijät, jotka vaikuttavat kokonaispäästöihin. Hyvän suunnittelun merkitys korostuu, jos halutaan toteuttaa verkostorakentamisen hankkeita, niin että ne tuottavat mahdollisimman vähän päästöjä. Kaivamattomien tekniikoiden päästölaskentaan liittyy lukuisa joukko muuttujia, joiden hallinta on keskeistä luotettavalle laskennalle. Tässä työssä esitettyjä malleja on mahdollista soveltaa tosielämän tilanteisiin ja laskea päästöjä luotettavasti.