Opettajien välinen yhteistyö lasten siirtymävaiheessa esiopetuksen ja koulun välillä

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, millaisia yhteistyön menetelmiä esiopetuksen ja alkuopetuksen rajapinnoilla työskentelevillä opettajilla on lapsen siirtymävaiheen aikana, sekä yhteistyöhön vaikuttavia tekijöitä. Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena menetelmänään kuvaileva kirjallisuuskatsaus.

Siirtymävaihe kasvatusinstituutiosta toiseen koskettaa vuosittain tuhansia lapsia, ja onnistuneella siirtymävaiheella on merkitystä lapsen tulevalle koulumenestykselle. Opetussuunnitelmat velvoittavat suunnittelemaan ja toteuttamaan lapsen kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle myönteistä yhteistyötä, joka tukee lasta ja luo joustavan polun lapsen siirtymävaiheessa. Yhteistyön toteutuminen on opettajien vastuulla, mutta yhteisesti sovittujen ja suunnitelmallisten suuntaviivojen puutteen vuoksi yhteistyömuodot vaihtelevat luoden epätasa-arvoisuutta.

Käytetyimpänä menetelmänä tällä hetkellä näyttäytyvät siirtopalaverit, joissa tulevalle opettajalle siirretään lapsesta välttämättömimmät tiedot. Siirtopalavereihin voi kuulua myös erilliset siirtoasiakirjat. Suurimpana haasteena yhteistyön toteutumiselle nähdään resurssi- ja aikatauluongelmat, sekä tietoisuuden puute toisen kasvatusinstituution toimintakulttuurista.

Varhaiskasvatus ja koulu poikkeavat toisistaan historiallisesti, vaikka molemmat opettajankoulutukset on suunniteltu samoin linjoin. Historiallis-kulttuuriset erot tuottavat erilaisia merkityksiä ja ne vaikuttavat yhteistyön toteutumiseen, sillä opettajilla ei välttämättä ole ajantasaista tietoa toistensa toimintakulttuureista tai lapsinäkemyksestä. Varhaiskasvatuksessa puhutaan lapsesta ja oppiminen tapahtuu leikin kautta, kun taas koulussa käytetään oppilaan ja opettamisen käsitteitä. Lasta tukevan laadukkaan yhteistyön tae on jaettu asiantuntijuus, jossa molemmat osapuolet haluavat tuottaa uutta tietoa ja sellaisia käytänteitä, jotka tukevat lapsen onnistunutta siirtymävaihetta.