Vesivoimarakentaminen muistettuna ja kerrottuna Oulujoen vesistöalueella

Abstract

Tutkielmani aiheena on Oulujoen vesistön vesivoimarakentaminen ja siihen liittyvä muistitieto. Vesivoimarakentaminen aloitettiin Oulujoen vesistössä 1940-luvulla, jolloin ensimmäinen vesivoimala rakennettiin Oulun Merikoskeen. Vesivoimarakentaminen laajeni Oulusta Oulujokea ylöspäin ja lopulta 1950-luvulla Hyrynsalmen vesistöreitille Emäjoelle ja Sotkamon vesistöreitille Ontojoelle. Suomi tarvitsi paljon energiaa toisen maailmansodan jälkeen, kun suuri osa energiantuotannosta oli jäänyt Neuvostoliiton puolelle, ja maksettavana oli mittavat sotakorvaukset.

Vesivoimarakentaminen muutti merkittävästi jokivarsien ympäristöä, kun maastoa täytyi muuttaa vesivoimalle sopivaksi. Ympäristön muutoksen mukana muuttui myös paikallisten tutut maisemat ja paikat, elinkeinot sekä paikalliskulttuuri. Jokien patoamisen yhteydessä rakennetut tekojärvet jättivät alleen paikallisen väestön koteja ja viljelysmaita, jotka oli jokiyhtiön puolesta lunastettu pilkkahintaan. Näiden muutosten lisäksi myös alueella vuosisatoja kukoistanut lohikalastus hiipui, kun padotut kosket ja ruopatut jokiuomat eivät enää olleet vaelluskaloille suotuisia elinympäristöjä.

Vesivoimaloiden rakentaminen vaikutti suuresti myös alueiden väestörakenteeseen, kun suurille rakennustyömaille virtasi ihmisiä ympäri Suomea töihin. Työ oli tervetullutta rankan sodan jälkeen ja samalla Oulujoen vesistöalueen seudut kehittyivät palveluiden ja parempien kulkuyhteyksien kautta. Vesivoimaloiden yhteyteen muodostui tiiviitä yhdyskuntia, johon kuuluivat Oulujoki Osakeyhtiön työntekijöitä ja heidän perheitään.

Tutkielmani tavoitteena on selvittää, kuinka vesivoiman rakennusaikaa ja siitä seuranneita muutoksia muistellaan jokivarsien asukkaiden keskuudessa. Aineistonani toimii kymmenen vuosina 2020 ja 2021 välillä kerättyä haastattelua. Haastattelut on alun perin kerätty Vesivoiman kulttuuriperintö -hankkeen käyttöön. Aineiston luonne on muistelukerronnallinen, joten se ohjasi tutkielmani aiheen muistitietotutkimuksen pariin. Muistelukerrontaa tutkimalla selvitän, kuinka ympäristö- ja paikkasuhdetta rakennetaan muistelun kautta, ja kuinka yhteisöjä muistellaan. Aineistostani nousee esille etenkin kaksi näkökulmaa, joita on ennen joen rakennusta alueella asuvat paikalliset ja vesivoiman perässä muuttaneet yhtiöläiset. Yhtiöläiset olivat Oulujoki Osakeyhtiön työntekijöitä ja heidän lapsiaan, ja niin ulkopuolisten kuin yhteisön jäsentenkin käyttämä nimitys yhdyskuntien asukkaista.

Oulujoen vesistöön ja sen vesivoimarakentamiseen liittyvä muistitieto on rikasta ja välittää tietämystä joesta nykypäivään asti. Nykyisin voimalaitokset ovat tyhjillään automaattiohjauksen takia, ja yhdyskunnat hiljenneet. Paikallisille ja yhtiöläisille on tärkeää saada äänensä kuuluviin ja muistonsa julki, jotta alueiden monipuolista historiaa ei unohdettaisi.