“Vähän niin kuin osaan.” : tunteet gradupuheessa

Abstract

Maisterin tutkinnon haastavin osuus on usein gradu. Opintojakson hyväksytty suoritus edellyttää taitoja, kuten kykyä suunnitella, toteuttaa ja esittää tutkimusta muille opiskelijoille. Prosessiin kuuluu seminaarityöskentelyä, ohjausta ja tieteellistä kirjoittamista. Opiskelijoille tarjotaan tukipalveluita, kuten ryhmiä, opinto-ohjausta tai psykologin tukea. Tutkielma koetaan silti vaikeaksi ja ahdistavaksi, Möröksikin sitä sanotaan.

Negatiiviset tunteet ovat luonnollinen osa oppimisprosesseja. Stressi saa ihmisen toimi-maan. Pitkittyessään ahdistuksen tunne voi kuitenkin johtaa uupumiseen. Noin kolmasosa korkeakouluopiskelijoista kokee mielenterveyttään uhkaavia oireita. Gradukammoa, tai tunteita nimenomaan gradun yhteydessä ei ole tutkittu vielä paljoa, vaikka laadullisen tutkimustiedon tarve on tunnistettu opiskeluun liittyvien tunteiden osalta.

Kasvatuspsykologisen, monitieteellistä lähdemateriaalia hyödyntävän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia tunneilmaisuja ja -diskursseja gradupuheessa esiintyy. Sosiaali-sen konstruktionismin mukaisesti kielenkäyttö muokkaa mielikuvia, joita myös graduprosessiin liittyy. Holistisen ihmiskäsityksen mukaan ihmistä ei voi tutkia ymmärtämättä hänen ympäristöään. Teoreettisena viitekehyksenä määriteltiin tunteiden näkökulmasta yliopiston kulttuuria, graduprosessiin liittyviä käytäntöjä, sekä opiskelijan akateemisia taitoja ja -tunteita.

Aineistoksi valittiin julkinen podcast -keskustelu, jossa kolme opiskelijaa puhuu gradusta. Analyysiä täydennettiin graduoppaiden johdantoluvuilla asiantuntijanäkökulman tuoman laajemman ymmärryksen saavuttamiseksi. Analyysi toteutettiin aineistolähtöisesti sekä monimenetelmäisesti ranskalaista, kriittistä diskurssitutkimusta soveltaen.

Tuloksina aineiston kokonaisuuden tunneilmaisu oli myönteistä sekä korosti yhteisöllisyyttä osana graduprosessia. Kielteinen tunneilmaisu painottui yksilötasolle ja liittyi opiskelijan epävarmuuteen sekä akateemisiin taitoihin. Kompetenssit näyttivät toimivan kielellisinä välineinä metaforia sisältävälle tunneilmaisulle.

Johtopäätöksinä nimettiin neljä diskurssia; epävarmuuspuhe, kompetenssipuhe, itseohjautuvuuspuhe ja yhteisöllisyyspuhe. Diskursseja tarkasteltiin motivaatiopsykologisen itseohjautuvuusteorian psykologisten perustarpeiden avulla sekä osana yhteiskunnallista ja koulutus-poliittista keskustelua.