Ironiaa käsittelevän oppitunnin vaikutukset lasten luetun ironian ymmärtämiseen ja prosessointiin

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkoituksena oli selvittää, voiko yhden ironiaa käsittelevän oppitunnin avulla parantaa tyypillisesti kehittyneiden 4.-luokkalaisten lasten kykyä ymmärtää luettua ironiaa. Katseenseurannan avulla haluttiin lisäksi selvittää, miten ironiaa käsittelevän interventio-oppitunnin sekä lukemista käsittelevän kontrollioppitunnin vaikutukset näkyvät ironisten ja kirjaimellisten tekstien prosessoinnissa.

Tutkimukseen osallistui yhteensä 82 tyypillisesti kehittynyttä suomenkielistä 4.-luokkalaista lasta, joista 69 lapsen tulokset analysoitiin (iän keskiarvo 10 v. 5 kk.). Tutkittavat lapset oli jaettu koe- ja kontrolliryhmään. Tutkimuksen aikana lapset lukivat tietokoneen näytöltä 22 lyhyttä tekstiä ja vastasivat jokaisen tekstin jälkeen kahteen kyllä/ei-vastausta edellyttävään kysymykseen. Ensimmäisellä kysymyksellä arvioitiin tekstien sisällön muistamista ja toisella tekstien merkityksen ymmärtämistä. Teksteistä puolet oli sisällöltään kirjaimellisia ja puolet ironisia. Lukemisen aikana lasten silmänliikkeitä rekisteröitiin silmänliikekameralla, jotta voitiin tehdä päätelmiä lasten tavasta prosessoida lukemiaan tekstejä. Alkumittausten jälkeen koeryhmälle pidettiin yksi ironiaa käsittelevä interventio-oppitunti ja kontrolliryhmälle yksi lukemista käsittelevä kontrollioppitunti. Oppituntien jälkeen lasten ironian ymmärtämistä tutkittiin uudestaan.

Tulokset osoittivat, että jo yksi 45 minuutin pituinen ironiaa käsittelevä oppitunti paransi tilastollisesti merkitsevästi lasten kykyä ymmärtää ironisia tekstejä. Ero ironisten tekstien ymmärtämisessä ennen ja jälkeen oppitunnin oli tilastollisesti merkitsevä. Myös koe- ja kontrolliryhmän välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero. Vaikka interventio-oppitunti vaikutti lasten kykyyn ymmärtää luettua ironiaa, oppitunnin vaikutukset eivät kuitenkaan näkyneet ironisten ja kirjaimellisten tekstien prosessoinnissa silmänliikkeitä tarkasteltaessa. Kontrollioppitunnin ei havaittu vaikuttavan tekstien ymmärtämiseen tai prosessointiin.

Tämän tutkielman tulokset antavat viitteitä siitä, että luetun ironian opettaminen tyypillisesti kehittyneille lapsille on mahdollista ja että lasten kyky ymmärtää ironiaa voi kehittyä jo yhden oppitunnin mittaisen intervention myötä. Katseenseurannalla tutkittuna lasten tapa prosessoida luettua ironiaa ei kuitenkaan välttämättä muutu, vaikka ironian ymmärtäminen kehittyisi. Luetun ironian opettamista tyypillisesti kehittyneille lapsille ei ole aiemmin tutkittu, joten tuloksia ei voida suoraan verrata aiempiin tutkimuksiin. Tulevaisuudessa tarvitaankin lisää tutkimusta ironian opettamisen mahdollisuuksista sekä lasten silmänliikkeistä ironisten tekstien lukemisen aikana.