Vanhempien käsityksiä lapsensa lääkkeettömän kivunhoidon ohjauksesta sairaalassa

Tiivistelmä

Tutkimuksen tarkoitus: Tarkoituksena oli kuvata vanhempien käsityksiä lapsensa lääkkeettömän kivunhoidon ohjauksesta sairaalassa ja selvittää taustekijöiden yhteyttä ohjaukseen.

Aineisto ja menetelmät: Kuvailevan poikkileikkaustutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeella 1–15-vuotiaiden lasten vanhemmilta (n=210) erään suomalaisen yliopistollisen sairaalan lastenosastoilla. Aineisto analysoitiin kuvailevin tilastollisinmenetelmin.

Tulokset: Vanhemmille eniten ohjattuja lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä lapsen kivunhoidossa olivat emotionaalisen tuen menetelmät, asentohoito sekä ajatusten suuntaaminen pois kivusta. Sen sijaan vähiten ohjattuja menetelmiä olivat musiikki ja hieronta. Ohjauksessa käytettiin harvoin kirjallista materiaalia, videoita tai Internet-sivustoja. Lapsen yksilölliset ominaisuudet huomioitiin hyvin ohjauksessa. Lapsen iällä ja kivun voimakkuudella oli tilastollisesti merkitsevä yhteys ohjattuihin menetelmiin. Vanhempien saama ohjaus eri menetelmien käytössä lisäsi heidän tyytyväisyyttään lääkkeettömän kivunhoidon ohjaukseen kokonaisuudessaan.

Päätelmät: Vanhempia osallistava ohjaaminen lapsensa lääkkeettömässä kivunhoidossa on tärkeää. Vanhemmille tarjottuun ohjaukseen sekä monipuolisiin ohjausmenetelmiin tulee kiinnittää huomiota lastenhoitotyössä huomioiden myös lapsen yksilölliset ominaisuudet. Tuloksia voidaan hyödyntää lasten kivunhoidon kehittämisessä.

Abstract

Aim: The aim of the study was to describe parents’ perceptions of received guidance in non-pharmacological pain management during their children’s hospitalization and to find out the association between the background factors and counselling.

Data and methods: The data of this cross-sectional study were collected through a questionnaire from the parents of childrenaged 1–15 years (n=210) at pediatric wards in a Finnish university hospital. Data were analyzed using descriptive statistical methods.

Results: Parents received the most guidance in their child’s pain management on emotional support methods, positioningand distraction, while the least guided methods were music and massage. Written instructions, educational videos or websites were rarely used in the guidance. The individual characteristics of the child were well taken into account. Child’s age and intensity of pain were statistically significantly associated with the guided methods. Guidance in different methods increased parents’ satisfaction in the overall guidance in non-pharmacological pain management.

Conclusions: The guidance of parents to take part in their children’s non-pharmacological pain treatment is important. Attention should be paid to the guidance and its methods offered to parents in pediatric nursing, and this should be done taking into account the child’s individual characteristics. The results ofthis study can be utilized in the development of children’s pain treatment.