Ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuuden arviointi

Abstract

TIIVISTELMÄ

Ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuuskysymyksistä on tullut keskeinen osa ilmastopolitiikasta käytävää yhteiskunnallista keskustelua. Ilmastotoimien oikeudenmukaisuuden varmistaminen on kirjattu myös yhdeksi uuden ilmastolain tavoitteista, minkä seurauksena ilmastotoimien oikeudenmukaisuusvaikutuksia tulee jatkossa arvioida osana ilmastosuunnitelmien laadintaa ja toimeenpanon seurantaa. Ilmastopaneelin ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuus –hankkeessa on pyritty lisäämään ymmärrystä siitä, mitä tarkoitetaan oikeudenmukaisella ilmastopolitiikalla. Tässä raportissa tarkastellaan lähemmin, miten ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuutta voidaan arvioida. Arviointityön kehittämiseksi raportissa esitellään joukko oikeudenmukaisuusvaikutusten arviointikysymyksiä. Perus- ja ihmisoikeudet tarjoavat pohjan, jolle ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuuden arviointi rakentuu. Nykyisten ja tulevien sukupolvien oikeus elämään ja terveyteen edellyttää, että ilmastonmuutosta hillitään ja ilmastonmuutokseen sopeutumista edistetään. Raportissa lähtökohtana on, että ilman ilmastopolitiikkaa ei voi olla oikeudenmukaisuutta. Parhaimmillaan ilmastopolitiikalla voidaan korjata fossiilitalouden epäoikeudenmukaisuuksia. Ilmastotoimien oikeudenmukaisuuden arviointia tarvitaan, ettei ilmastopolitikalla tulla aikaansaaneeksi uusia epäoikeudenmukaisuuksia, varsinkaan ilman, että niitä hyvitettäisiin tavalla tai toisella. Ilmastopolitiikka yksin ei kuitenkaan pysty ratkaisemaan kaikkia oikeudenmukaisuuskysymyksiä, ja siksi huomioon tulee ottaa laajemmat politiikkakokonaisuudet. Raportissa jäsennellään ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuutta tutkimuskirjallisuudesta johdetun kolmen eri oikeudenmukaisuuden ulottuvuuden kautta; jako-oikeudenmukaisuus, tunnustava oikeudenmukaisuus ja menettelytapojen oikeudenmukaisuus. Jako-oikeudenmukaisuus tarkastelee ilmastotoimista aiheutuvien hyötyjen ja haittojen jakautumista. Osana jako-oikeudenmukaisuutta tarkastellaan myös hyvittävän oikeudenmukaisuuden kysymyksiä eli toteutuneiden haittojen kompensointia tai haittavaikutusten lievittämistä. Jako-oikeudenmukaisuudessa vaikutusten kohdentuminen eri aluetasoille, paikallisesta globaaliin, vaatii tarkastelua. Tunnustava oikeudenmukaisuus kohdistaa huomionsa siihen, miten ihmisten erilaiset asemat ja esimerkiksi sosiokulttuuriset tekijät vaikuttavat ilmastopolitiikan seurausten kohdentumiseen. Menettelytapojen oikeudenmukaisuuden avulla tarkastellaan sitä, miten reiluja erilaiset poliittisen päätöksenteon vaiheet ovat. Erilaisten haavoittuvuutta lisäävien tekijöiden sekä erityisesti ilmastopolitiikassa keskeisten ryhmien, kuten tulevien sukupolvien ja saamelaisten, huomioiminen on tärkeää osana tunnustavaa ja menettelytapojen oikeudenmukaisuutta.