”Mitä kaikkea ihmiset ovatkaan heittäneet menemään!” : jätteet, resurssit ja kestämättömien valintojen kritiikki kahdessa 2010-luvun kotimaisessa nuorten ekodystopiatrilogiassa
Pelimanni, Tiina (2023-11-28)
Pelimanni, Tiina
T. Pelimanni
28.11.2023
© 2023 Tiina Pelimanni. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202311283393
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202311283393
Tiivistelmä
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani jätteen ja jätteen paikkojen kuvauksia sekä jätteen ja resurssin rajoja kahdessa kotimaisessa nuortendystopiatrilogiassa: Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen Routasisarukset-sarjassa (2011–2013) ja Laura Lähteenmäen North End -sarjassa (2012–2014). Analysoin, mikä tai kuka teoksissa määrittelee esineen tai aineen jätteeksi, minne jätteet päätyvät tai ovat päätyneet ja miten niitä myöhemmin käytetään. Pyrin hahmottelemaan teoksissa esiintyvien yksilöiden ja yhteisöjen jätesuhteita ja toisaalta niihin verraten purkamaan tekstistä esiin tapoja, joilla menneisyyden ihmisten kulutuskäyttäytymistä kommentoidaan.
Tutkimusmenetelmäni on ekokriittisesti virittynyt ja aineen merkityksiin keskittyvä lähiluku. Lähestyn teosten jätettä paitsi jonain ihmisten käyttämänä tai hylkäämänä, myös itsessään aktiivisena, ympäristöään ja merkityksiään muovaavana toimijana. Tutkielmani tärkeimmän teoreettisen viitekehyksen muodostavat aineen toimijuutta korostava materiaalinen ekokritiikki sekä ihmistieteellinen jätetutkimus. Teosten synkeiden tulevaisuuden asetelmien vuoksi käytän tulkinnassani apuna myös dystopian ja ilmastofiktion lajiteoriaa.
Analyysissani havaitsin jätteen ja resurssin rajan olevan teosten tulevaisuudessa varsin häilyvä. Ilmastonmuutoksen ja ekologisen kriisin jälkeisiin niukkoihin oloihin sopeutuneet henkilöhahmot käyttävät saatavilla olevat resurssit tarkasti hyödykseen. Ruokaa, raaka-aineita tai energiaa ei haaskata. Hyötykäyttöön päätyvät myös monet esineet ja aineet, jotka lukija kenties helposti mieltäisi roskakoriin kuuluviksi. Jätteen tuottajina nähdään pikemminkin joko aikaisemmat sukupolvet tai tietyt etuoikeutetut ryhmät. Päähenkilöiden edustama keskiverto kansalainen on resurssiviisas, ei juurikaan synnytä uutta jätettä ja löytää toistenkin jätteiden seasta uusiokäytettäviä aarteita.
Jätteiden paikkoja ovat trilogioissa erityisesti kaatopaikat, joilta usein etsitään ja löydetään käyttökelpoista tavaraa. Routasisaruksissa kaatopaikkaan vertautuu myös merellä kelluva jätelautta. Menneinä aikoina hylätyn aineen valtavat määrät osaltaan alleviivaavat vastakohtaisuutta teosten tapahtuma-aikojen ja aiempien sukupolvien poisheittokäyttäytymisessä. Jätepaikoissa tematisoituvat myös erilaiset vallan, luokan ja järjestyksen risteymät. Ne toimivat sekä fyysisinä aluerajoina että sääntelyn kohteina. Sosiaaliset erot ne tekevät näkyviksi siinä, miten hyväosaisilla on varaa jopa tuhlata resursseja niitä jätteiden keskeltä kaivelemisen sijaan ja miten kaikkein huono-osaisimmat voivat itsekin päätyä elämään eräänlaisena ihmisjätteenä jätteiden joukkoon.
Tarkastelemani trilogiat osoittavat tulevaisuudesta käsin nykyisen kulutuskäyttäytymisen ja ympäristösuhteen kestämättömiä piirteitä. Menneisyyden ihmisiin kohdistuva paikoin teräväkielinen kritiikki ja teosten hyväosaisten ryhmien elintapojen rinnastuminen moderniin länsimaiseen elämäntapaan varoittavat mahdollisista ilmasto- ja ympäristöseurauksista, mikäli emme muuta käyttäytymistämme.
Tutkimusmenetelmäni on ekokriittisesti virittynyt ja aineen merkityksiin keskittyvä lähiluku. Lähestyn teosten jätettä paitsi jonain ihmisten käyttämänä tai hylkäämänä, myös itsessään aktiivisena, ympäristöään ja merkityksiään muovaavana toimijana. Tutkielmani tärkeimmän teoreettisen viitekehyksen muodostavat aineen toimijuutta korostava materiaalinen ekokritiikki sekä ihmistieteellinen jätetutkimus. Teosten synkeiden tulevaisuuden asetelmien vuoksi käytän tulkinnassani apuna myös dystopian ja ilmastofiktion lajiteoriaa.
Analyysissani havaitsin jätteen ja resurssin rajan olevan teosten tulevaisuudessa varsin häilyvä. Ilmastonmuutoksen ja ekologisen kriisin jälkeisiin niukkoihin oloihin sopeutuneet henkilöhahmot käyttävät saatavilla olevat resurssit tarkasti hyödykseen. Ruokaa, raaka-aineita tai energiaa ei haaskata. Hyötykäyttöön päätyvät myös monet esineet ja aineet, jotka lukija kenties helposti mieltäisi roskakoriin kuuluviksi. Jätteen tuottajina nähdään pikemminkin joko aikaisemmat sukupolvet tai tietyt etuoikeutetut ryhmät. Päähenkilöiden edustama keskiverto kansalainen on resurssiviisas, ei juurikaan synnytä uutta jätettä ja löytää toistenkin jätteiden seasta uusiokäytettäviä aarteita.
Jätteiden paikkoja ovat trilogioissa erityisesti kaatopaikat, joilta usein etsitään ja löydetään käyttökelpoista tavaraa. Routasisaruksissa kaatopaikkaan vertautuu myös merellä kelluva jätelautta. Menneinä aikoina hylätyn aineen valtavat määrät osaltaan alleviivaavat vastakohtaisuutta teosten tapahtuma-aikojen ja aiempien sukupolvien poisheittokäyttäytymisessä. Jätepaikoissa tematisoituvat myös erilaiset vallan, luokan ja järjestyksen risteymät. Ne toimivat sekä fyysisinä aluerajoina että sääntelyn kohteina. Sosiaaliset erot ne tekevät näkyviksi siinä, miten hyväosaisilla on varaa jopa tuhlata resursseja niitä jätteiden keskeltä kaivelemisen sijaan ja miten kaikkein huono-osaisimmat voivat itsekin päätyä elämään eräänlaisena ihmisjätteenä jätteiden joukkoon.
Tarkastelemani trilogiat osoittavat tulevaisuudesta käsin nykyisen kulutuskäyttäytymisen ja ympäristösuhteen kestämättömiä piirteitä. Menneisyyden ihmisiin kohdistuva paikoin teräväkielinen kritiikki ja teosten hyväosaisten ryhmien elintapojen rinnastuminen moderniin länsimaiseen elämäntapaan varoittavat mahdollisista ilmasto- ja ympäristöseurauksista, mikäli emme muuta käyttäytymistämme.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [38506]