Luontosuhde ja kasvatus : otteita suomalaisesta aikalaiskeskustelusta

Abstract

Tutkielmani tarkastelee länsimaisen kulttuurin luontosuhdetta ja kasvatuksen roolia luontosuhteen muotoutumisessa ja muuttamisessa kasvatus- ja sivistysteorian näkökulmasta. Työ on siis teoreettinen ja tulkinta toteutetaan teoreettisen aineiston pohjalta. Alkuun tarkastelen kasvatuksen ja luontosuhteen roolia yleisemmällä tasolla kysyen, mikä on kasvatuksen merkitys luontosuhteen muotoutumisen kannalta. Myöhemmin työssä arvioin tämänhetkistä suomalaista sivistyskeskustelua kysyen, miten keskustelussa ymmärretään kasvatuksen rooli luontosuhteen muuttamisessa. Näiden kahden kysymyksen ympärille tutkielmani rakentuu. Arvioni kasvatuksen roolista suomalaisessa sivistyskeskustelussa antaa kuvan myös siitä, millaisena sivistyneempi tulevaisuus nähdään ja miten se näkyy tavoitteenasettelussa. Sivistyskeskusteluna käsittelen aikalaiskeskustelussa esitettyjä ympäristökasvatuksellisia sivistysteorioita sekä ympäristökasvatuksen tavoitteita luontosuhteelle.

Esitän luontosuhteen asettuvan kasvatuksen maailmaan sivistyksen ja sivistyneemmän tulevaisuuden tavoitteen kautta. Sivistys tarvitsee toteutuakseen kasvatusta, joten kasvatus on välttämätöntä myös sivistyneemmän tulevaisuuden edistämisessä. Tavoitellessamme sivistyneempää luontosuhdetta asetamme luontosuhteen sivistyksen ja näin ollen kasvatuksen maailmaan. Luontosuhteesta tulee kasvatuksellisesti tuotettu. Tästä ilmeisimpänä pitämästäni kasvatuksen merkityksestä huolimatta kasvatukseen sisältyy jo teoreettisenkin tarkastelun perusteella monia haastekohtia, jotta kasvatuksella voidaan todella edistää sivistyneempää tulevaisuutta. Teoriassa isoimmat haasteet luontosuhteen muotoutumisessa ja muuttamisessa liittyvät kasvatuksen arvoulottuvuuteen, kasvatettavan itsemääräytyvyyteen ja ympäristötekijöihin.

Suomalaisessa sivistyskeskustelussa kasvatus asettuu useaan erilaiseen rooliin sen mukaan, mitä kasvatukselta odotetaan sivistyksen edistämisen suhteen. Kasvatus saa ainakin yhteiskuntakriittisyyttä, tietoisuutta, arvomaailmaa, henkilökohtaista merkityksellisyyttä, henkistä kasvua, vuorovaikutusta sekä toimintavalmiutta rikastavan roolin. Tulkitsemani kasvatuksen roolit muistuttavat merkittävästi ympäristökasvatuksessa esitettyjä tavoitteita luontosuhteelle, mikä kertoo suomalaisen sivistyskeskustelun yhdenmukaisesta arvo- ja tavoitepohjasta.