Aikuisena diagnosoidun ADHD:n merkitys korkeakouluopiskelijoille

Abstract

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD on yleistymässä lasten lisäksi myös aikuisilla. ADHD:ta on tutkittu perinteisesti erityisesti lasten ylivilkkauden vuoksi, mutta viime aikoina on myös havaittu ADHD:n vaikutukset aikuisten elämänlaadulle. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö aiheuttaa poikkeavuutta aivojen rakenteessa, jonka vuoksi ADHD-häiriöstä kärsivä kokee erilaisia haasteita toimintakyvyssä elämän eri osa-alueilla. Vaikka ADHD:ta erityisesti aikuisilla tutkitaan enenevissä määrin lisää, on julkisessa keskustelussa pohdittu diagnoosin tarpeellisuutta niin median kuin asiantuntijoidenkin keskuudessa.

Diagnosoimaton ja hoitamaton ADHD on riskitekijä yksilön hyvinvoinnille, mutta samaan aikaan keskustellaan, voiko diagnooseja olla liikaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää aikuisena ADHD-diagnoosin saaneilta itseltään, mitä diagnoosi heille merkitsee. Kohderyhmä on aikuisena ADHD-diagnoosin saaneet korkeakouluopiskelijat, sillä diagnoosin yleisen merkityksen lisäksi tutkimuksessa selvitetään diagnoosin merkitystä korkeakouluopintojen kontekstissa ja korkeakoulun tuen näkökulmasta.

Tutkimus on toteutettu kasvatuspsykologisena laadullisena tutkimuksena. Aineisto on kerätty verkkokyselyllä maalis-huhtikuussa 2023. Kyselykutsu julkaistiin Facebookin suljetussa ryhmässä “ADHD-korkeakoulutetut”, johon kuuluu yli 3 700 jäsentä. Kyselyyn vastasi kuukauden sisällä 37 henkilöä, joista 35 otettiin tutkimukseen mukaan. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Tulokset osoittivat, että useimmat vastaajat kokivat ADHD-diagnoosilla olleen useita eri elämän osa-alueisiin liittyviä merkityksiä, joissa merkittävämmiksi tekijöiksi muodostuivat erityisesti ymmärrys ja lääkitys. Ymmärryksen kautta aikuisena ADHD-diagnoosin saaneet pystyivät saamaan esimerkiksi selitystä erilaisuudelleen, kun taas lääkityksellä oli vaikutusta niin ADHD-oireiden kuin esimerkiksi psyykkisten oireiden helpottumiselle. Opintojen kontekstissa suurin osa vastaajista oli menestynyt opinnoissaan, mutta diagnosoimaton ADHD aiheutti esimerkiksi ylisuorittamista ja psyykkistä oireilua, kuten uupumista. Diagnoosin jälkeen moni oli pystynyt opiskelemaan johdonmukaisemmin ja pitkäjänteisemmin sekä eteni opinnoissaan aiempaa nopeammin. Korkeakoulujen tuesta oli erilaisia kokemuksia, sillä osa oli selkeästi saanut tukea, kun taas osa ei ollut saanut. Tutkimus osoitti erityisesti, että tukea ei ole kaikille saatavilla ja tuen muodot ovat erilaiset eri korkeakouluissa. Tutkimuksessa on jäsennetty osallistujien kuvauksia siitä, millä tavalla korkeakouluopiskeljoita voitaisiin tukea opinnoissaan.