Varhaiskasvatus- ja peruskouluikäisten saamelaisten erityisopetus Suomessa

Tämä kandidaatin tutkielma on narratiivinen yleiskatsaus varhaiskasvatus- ja peruskouluikäisten saamelaisten erityisopetuksen nykytilanteeseen Suomessa. Tutkielman tarkoitus on muodostaa kirjallisuuskatsauksen menetelmin aineiston pohjalta yleiskäsitys tutkittavan aiheen tilasta ja siihen johtaneista tekijöistä.

Tutkielman aineisto koostuu aiheeseen liittyvästä aiemmasta tutkimuksesta ja erilaisista selvityksistä. Tutkielman keskeisin tulos on se, että saamelaisopetuksen erityisopetus ja saamelaisopetus ylipäätään tapahtuu monin tavoin puutteellisin resurssein. Resurssipulaa on havaittavissa kaikilla laadukkaaseen opetukseen ja kasvatukseen tarvittavilla tekijöillä. Pulaa on rahoituksesta, oppimateriaalista, opettajista ja muusta henkilökunnasta sekä varhaiskasva-tuksessa että perusopetuksessa.

Toinen tutkielmassa esille noussut tärkeä huomio on se, että nykytilanteessa esimerkiksi lainsäädäntö vaikeuttaa saamelaiskasvatuksen ja -opetuksen antamista kaikille saamelaislapsille ja -nuorille yhdenvertaisesti. Oikeus äidinkieliseen varhaiskasvatukseen rajautuu väestörekisterin äidinkielen merkinnän perusteella ja oikeus pääasiallisesti annettavaan saame-laisopetukseen rajautuu maantieteellisesti asuinkunnan perusteella. Suuri osa saamelaisista asuu saamelaisalueen ulkopuolella, eikä kaikkien saamelaisten äidinkieli ole jokin kolmesta Suomessa käytetystä saamenkielestä. Näistä tekijöistä riippumatta jokainen saamelaislapsi ja -nuori kuitenkin tarvitsisi tukea saamelaiseen identiteettiin kasvamisessa.