Tarkkaavaisuushäiriöisen oppilaan huomioiminen musiikinopetuksessa

Abstract

Tämä kandidaatin tutkielma tarkastelee tarkkaavaisuushäiriöisen lapsen huomioimista musiikinopetuksessa. Toteutin tutkielmani kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa kokosin aihetta esittelevää kirjallisuutta ja tutkimuksia yhdeksi kokonaisuudeksi.

Tarkkaavaisuushäiriöt ovat yleinen oppimista vaikeuttava tekijä, joka näkyy koulumaailmassa yhä lisääntyvässä määrin. Jokaisella lapsella on oikeus saada riittävää, oikea-aikaista ja oikein kohdennettua tukea oppimiseen. Tämän vuoksi opettajalla tulee olla tietoisuus ja riittävät keinot jokaisen lapsen yksilölliseen tukeen. Musiikinopetus ei tee tähän poikkeusta, vaan jokaisen musiikkikasvattajan on tärkeä opiskella myös tuen tarpeisen lapsen opettamiseen liittyviä asioita. Musiikintunneille integroidutaan usein erityisryhmistä, mikä lisää oppimisen tuen tarvetta myös musiikinopetuksessa.

Tutkielmani tuloksissa selvisi, että tarkkaavaisuushäiriöisen lapsen opetuksessa olisi tärkeää pyrkiä rakentavaan vuorovaikutukseen ja oireiden vaikutusten minimoimiseen. Tunne- ja vuorovaikutustaitojen harjoitteleminen sekä positiivisen pedagogiikan mukainen toimintatapa parantavat vuorovaikutusta ja ohjaavat lasta näkemään omat vahvuutensa oppijana. Tämä saa aikaan positiivisen kehän, jolloin lapsi tietää mitä häneltä odotetaan ja oppii toimimaan odotusten mukaisesti.

Tutkielmastani käy ilmi, että samat keinot, joita käytetään yleisesti tarkkaavaisuushäiriöisen lapsen opetuksessa, ovat toimivia myös musiikinopetuksessa. Musiikki toimii myös tasapainottavana ja keskittymistä helpottavana elementtinä.