Yhdessä hupsutellen : lapsen ilmaisema huumori ja yhteisöllisyys varhaiskasvatusryhmässä

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on tutkia sitä, millainen vaikutus lapsen ilmaisemalla huumorilla on varhaiskasvatusryhmän yhteisöllisyydelle ja miten lapsen ilmaisemaan huumoriin suhtaudutaan. Huumori on sosiaalisen vuorovaikutuksen ja viestinnän muoto, jokin hilpeyttä ja huvitusta herättävä verbaalinen ilmaisu tai teko. Yhteisöllisyyttä tarkastellaan sosiokulttuurisen teorian ja vuorovaikutuksellisuuden kautta. Tämä laadullinen tutkielma on toteutettu kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla aiempiin kotimaisiin ja kansainvälisiin tutkimuksiin nojaten.

Huumorilla ja siihen liittyvällä leikillisyydellä, naurulla sekä myönteisillä tunteilla on olennainen merkitys yhteenkuuluvuuden rakentumisessa ja ylläpidossa. Toisaalta huumorin sävyllä on väliä: loukkaava, itsetuhoinen tai aggressiivinen huumori jakaa yhteisöä, iloinen ja hyväntahtoinen yhdistää. Lapsille huumori on väline kommunikoida, kuluttaa aikaa ja villiinnyttää kaveria. Karnevalistinen hulluttelu on myös rajanvetoa lasten omalle kulttuurille, huumorilla uhmataan kasvattajaa tai luodaan pienempiä yhteisöjä ryhmän sisälle. Vaikka kasvattajat yleisesti arvostavat huumoria, lapsen ilmaisemaan huumoriin suhtaudutaan osin ristiriitaisesti ja sitä sallitaan tilannekohtaisesti. Kasvattajan ja lapsen huumorikäsitykset ovat usein eriparisia, jolloin kasvattaja saattaa kieltää lasten keskinäistä, lapsia yhdistävää hulluttelua sen hallitsemattomuuden vuoksi. Toisaalta kasvattajan myönteinen suhtautuminen, heittäytyminen ja osallistuminen lapsen huumorialoitteisiin lisää myös kasvattajan ja lasten välistä yhteenkuuluvuutta ja vähentää tarvetta rajoittaa huumorin ilmaisua. Huumorin vaikutukset ryhmän yhteisöllisyyteen määrittyvät ennen kaikkea siitä, miten huumori tulkitaan ja miten se tavoittaa vastaanottajan.

Kasvattajan on olennaista tarkastella suhtautumistaan lasten ilmaisemaan huumoriin ja lasten omaan huumorikulttuuriin. Yhteisöllisyyden lisääminen huumorin keinoin vaatii myös huumorin kehityksen tuntemista. Kunnioittamalla lapsen ilmaisemaa huumoria voidaan syventää hänen aktiivista toimijuutta ja osallisuutta sekä edistää varhaiskasvatusryhmän yhteisöllisyyttä.