Oraalimotoristen ja puhemotoristen harjoitteiden vaikutus kielen asemaan ja puheen selkeyteen : systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Puhuessamme tuotamme nopealla tahdilla suuren määrän tarkasti määriteltyjä ja toisiinsa sidoksissa olevia liikkeitä. Kielen on mahdollista suorittaa tällaisia liikkeitä, minkä vuoksi se onkin yksi tärkeimmistä puhe-elimistä. Kielen asema voi vaikuttaa esimerkiksi syömis- ja nielemistoimintoihin, hengitysmalliin ja puheeseen. Poikkeava kielen asema voi vaikuttaa artikulaatioon, mistä voi seurata puheen epäselvyyttä.

Puheen selkeys voidaan määritellä puhujan kykynä tuottaa kuulijalle ymmärrettävää puhetta. Puheen selkeyteen vaikuttavat useat eri tekijät. Puhe voi olla esimerkiksi äännevirheiden vuoksi epäselvää, mikä vaikuttaa vahvasti yksilön kykyyn kommunikoida ja osallistua sosiaalisiin tilanteisiin. Myös erilaiset rakenteelliset tekijät, sekä puheen hermostollisen ohjauksen häiriöt voivat vaikuttaa puheen selkeyteen negatiivisella tavalla.

Oraalimotorisia harjoitteita käytetään puheterapeuttien keskuudessa paljon, vaikka niiden taustalla olevat vaikutusmekanismit ovat vielä epäselviä. Puhemotoriset kuntoutusmenetelmät perustuvat motorisen oppimisen periaatteisiin. Nämä periaatteet ovat harjoitteluolosuhteita ja harjoittelun aikana annetun palautteen määrää ja laatua sääteleviä tekijöitä.

Pro gradu -tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tulososiossa käsiteltiin vuosina 2010–2023 tieteellisessä aikakauslehdessä julkaistuja vertaisarvioituja artikkeleita, joista sisäänotto- ja poissulkukriteerit huomioiden tähän tutkielmaan valittiin 26. Tutkimuksista seitsemän tarkastelivat oraalimotoristen harjoitteiden vaikutusta kielen asemaan, neljä oraalimotoristen harjoitteiden vaikutusta puheen selkeyteen ja 15 puhemotoristen harjoitteiden vaikutusta puheen selkeyteen. Sisäänotto- ja poissulkukriteerit huomioiden tämän pro gradu -tutkielman aineistoon ei löydetty mukaan otettavaksi yhtäkään puhemotoristen harjoitteiden vaikutusta kielen asemaan käsittelevää tutkimusta.

Tulokset osoittivat oraalimotoristen harjoitteiden vaikuttavan kielen asemaan positiivisesti, mutta tulokset harjoitteiden vaikutuksesta puheen selkeyteen ovat ristiriitaisia. Puhemotoristen menetelmien havaittiin olevan vaikuttavia puheen selkeyden kuntoutuksessa, mutta eri menetelmien välillä on eroavaisuuksia. Tutkimustulosten osalta johtopäätöksien tekeminen on vaikeaa tutkimuksissa käytettyjen arviointimenetelmien ja kuntoutusmenetelmien eriäväisyyksien vuoksi. Jatkotutkimustarve sekä oraalimotoristen että puhemotoristen harjoitteiden vaikutuksesta kielen asemaan ja puheen selkeyteen on suuri. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää erityisesti suomenkielistä tutkimusta eri menetelmien tarkemman soveltuvuuden arvioimiseksi.