Ihanneopettajan jäljillä : diskurssianalyyttinen tutkimus yhteisopettajuuden ilmiöstä
Kiiski, Hanne (2023-09-19)
Kiiski, Hanne
H. Kiiski
19.09.2023
© 2023 Hanne Kiiski. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202309193048
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202309193048
Tiivistelmä
Peruskoulu ja opettajuus ovat muutoksessa. Pyrkimys inklusiiviseen kasvatukseen huomioiden oppilaiden yhdenvertainen osallisuus, tasa-arvo ja oikeus opiskella lähikoulussa ovat haastaneet koulutuspolitiikkaa, kouluja ja opettajia muuttumaan sekä löytämään uudenlaisia tapoja työskennellä tarkoituksenmukaista pedagogiikkaa käyttäen. Muutoksista huolimatta opettajan ydintehtävät säilyvät, ja opettajan tehtävänä on tarjota oppilaille yleissivistyksen perusta sekä tukea oppilasta kasvamaan ihmisenä ja yhteiskunnan jäsenenä. Pro gradu -tutkielmani tarjoaa ajankohtaisen puheenvuoron muuttuvasta opettajuudesta yhteisopettajuuden näkökulmasta.
Tutkielman tarkoituksena on tunnistaa yhteisopettajuuden ilmiöön liittyviä diskursseja ja tulkita, millaisia seurauksia diskurssien käytöllä on. Tavoitteenani on siten lisätä ymmärrystä yhteisopettajuuden ilmiöstä sekä osallistua yhteisopettajuutta koskevaan keskusteluun yhteisopettajuuden tutkimiseen harvemmin liitetystä diskurssianalyyttisesta lähestymistavasta käsin. Tutkielmani tuo myös uutta yhteisopettajuuden keskusteluun yhdistämällä samaan tutkimukseen sekä luokanopettajien että alakoulun koulun johdon näkökulmat.
Tutkielman teoreettinen viitekehys nivoutuu muuttuvaan opettajan työhön, josta hahmottuu samalla se konteksti, aika ja paikka, jossa yhteisopettajuus tapahtuu. Yhteisopettajuus ilmiönä paikantuu jo 1950-luvulle, mutta se on noussut vasta tällä vuosituhannella ajankohtaiseksi aiheeksi inklusiivisen kasvatuksen myötä. Teoreettismetodologisiltaan lähtökohdilta tutkimukseni perustuu sosiaaliseen konstruktionismiin, jossa kielenkäyttö nähdään sosiaalisen todellisuuden rakennusvälineenä. Tutkimuksen aineisto koostuu yhteensä kahdeksasta kirjoitelmasta ja haastattelusta, jotka olen analysoinut diskurssianalyysin keinoin.
Tutkimukseni perusteella on tunnistettavissa viisi hegemonista diskurssia, joita ovat Ei yhteisopettajuutta ilman inkluusiota, Yhteisopettajuuden ideaali ja käytäntö, Monimerkityksinen opettajan autonomia, Reunaehtojen yhteisopettajuus sekä Yhteisopettajuudesta etua kaikille. Monimerkityksinen opettajan autonomia -diskurssi sisältää seuraavat diskurssit: Opettajan muuttuva autonomia ja Oven perässään kiinni vetävät opettajat. Reunaehtojen yhteisopettajuus -diskurssi sisältää seuraavat diskurssit: Vapaaehtoisuudesta avattaviin seiniin ja Wilmasta koulun toimintakulttuuriin. Diskurssien käytöllä on potentiaalisia seurauksia, jotka paikantuvat yhteisopettajuuden puolesta puhumisena, yhteisopettajuuden normalisointina, erontekojen tuottamisena, opettajan autonomian vähentymisen ja työn kuormittavuuden vastapuheena sekä ihanneopettajan luonnosteluna. Sosiaalisen konstruktionismin mukaisesti tutkimukseni ei pyri yhteisopettajuuden ilmiön totuudellistamiseen, vaan tulokset tarjoavat syvällisempää ymmärrystä yhteisopettajuudesta tässä ajassa ja paikassa tapahtuvana moniulotteisena ilmiönä.
Tutkielman tarkoituksena on tunnistaa yhteisopettajuuden ilmiöön liittyviä diskursseja ja tulkita, millaisia seurauksia diskurssien käytöllä on. Tavoitteenani on siten lisätä ymmärrystä yhteisopettajuuden ilmiöstä sekä osallistua yhteisopettajuutta koskevaan keskusteluun yhteisopettajuuden tutkimiseen harvemmin liitetystä diskurssianalyyttisesta lähestymistavasta käsin. Tutkielmani tuo myös uutta yhteisopettajuuden keskusteluun yhdistämällä samaan tutkimukseen sekä luokanopettajien että alakoulun koulun johdon näkökulmat.
Tutkielman teoreettinen viitekehys nivoutuu muuttuvaan opettajan työhön, josta hahmottuu samalla se konteksti, aika ja paikka, jossa yhteisopettajuus tapahtuu. Yhteisopettajuus ilmiönä paikantuu jo 1950-luvulle, mutta se on noussut vasta tällä vuosituhannella ajankohtaiseksi aiheeksi inklusiivisen kasvatuksen myötä. Teoreettismetodologisiltaan lähtökohdilta tutkimukseni perustuu sosiaaliseen konstruktionismiin, jossa kielenkäyttö nähdään sosiaalisen todellisuuden rakennusvälineenä. Tutkimuksen aineisto koostuu yhteensä kahdeksasta kirjoitelmasta ja haastattelusta, jotka olen analysoinut diskurssianalyysin keinoin.
Tutkimukseni perusteella on tunnistettavissa viisi hegemonista diskurssia, joita ovat Ei yhteisopettajuutta ilman inkluusiota, Yhteisopettajuuden ideaali ja käytäntö, Monimerkityksinen opettajan autonomia, Reunaehtojen yhteisopettajuus sekä Yhteisopettajuudesta etua kaikille. Monimerkityksinen opettajan autonomia -diskurssi sisältää seuraavat diskurssit: Opettajan muuttuva autonomia ja Oven perässään kiinni vetävät opettajat. Reunaehtojen yhteisopettajuus -diskurssi sisältää seuraavat diskurssit: Vapaaehtoisuudesta avattaviin seiniin ja Wilmasta koulun toimintakulttuuriin. Diskurssien käytöllä on potentiaalisia seurauksia, jotka paikantuvat yhteisopettajuuden puolesta puhumisena, yhteisopettajuuden normalisointina, erontekojen tuottamisena, opettajan autonomian vähentymisen ja työn kuormittavuuden vastapuheena sekä ihanneopettajan luonnosteluna. Sosiaalisen konstruktionismin mukaisesti tutkimukseni ei pyri yhteisopettajuuden ilmiön totuudellistamiseen, vaan tulokset tarjoavat syvällisempää ymmärrystä yhteisopettajuudesta tässä ajassa ja paikassa tapahtuvana moniulotteisena ilmiönä.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [38841]