Oppiminen ja kehollisuus : olemisen ja kokemisen kehollinen perusta opetustyössä

Abstract

Kouluissa toteutettava toimintakulttuuri on jatkuvassa muutoksessa. Toimintaa pohjataan usein tuoreimpiin opetushallituksen laatimiin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin, joissa määritellään myös opetuksen filosofinen arvoperusta. Tutkielmani kyseenalaistaa sen, annetaanko tuleville opettajille tarpeeksi laajaa filosofista näkemystä opetussuunnitelman tulkitsemiseen. Opetussuunnitelmassa puhutaan käsitteillä, joista ei kokemukseni mukaan yliopisto-opintojen aikana käydä keskusteltua juuri lainkaan. Yksi tällainen käsite on kehollisuus, joka opetussuunnitelmankin mukaan on avainasemassa oppimiskäsityksessä.

Tutkimuskysymyksinä tutkielmassa ovat: 1. Mitä on kehollisuus? 2. Miten kehollisuus toimii opettajan pedagogisena lähtökohtana minuutemme rakentajana ja yhteytenä maailmaan? Tämän kysymyksen yhteydessä avaan myös esiintyjyyden käsitettä kehollisen dialogisuuden yhdeksi tulokulmaksi.

Tässä kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa käsittelen kehollisuutta ruumiinfenomenologian, kokemusten kehollisen luonteen, tietokäsityksen, vuorovaikutuksen sekä minuuden rakentumisen näkökulmista. Kehollisuus muodostaa tutkielmani ontologisen pohjan, jota peilaan nykytutkimukseen sekä opetussuunnitelmaan erityisesti oppimisen pedagogisen rikastuttamisen näkökulmasta. Pedagogista rikastuttamista lähestyn tässä tutkimuksessa puolestaan esiintyjyyden näkökulmasta, koska se miten opettaja toimii luokan edessä, on olennainen osa luokan toimintakulttuuria oppimisen näkökulmasta.

Tutkielmani tarkastelee yhteisen toimintakulttuurin kehittämisen pohjalle asettuvaa filosofista perustaa, joka lähtee elämisen perustasolta: olemisesta. Jos oppiminen asettuu mahdollisimman lähelle ihmisyyttä ja luonnollista olemista, ei oppimistapahtumassa pitäisi syntyä turhia tiedon omaksumista vaikeuttavia ristiriitoja. Siksi on tärkeää pohtia olemistamme sekä sitä, miten olemme vuorovaikutuksessa ympäröivään todellisuuteen. Tämä on myös syy sille, miksi jonkinasteinen yhteinen ymmärrys olemisestamme olisi tärkeää jokaiselle kasvatusalalla toimivalle.

Kehollisuutemme kautta hahmotamme niin sosiaalista kuin fyysistäkin ympäristöämme ja olemme yhteydessä toisiin. Luetun ymmärtäminenkin aktivoi aivoissa simulaatioita, jotka kiinnittyvät kehollisiin kokemuksiin ja tuntemuksiin. Elämämme kehollinen ulottuvuus ylettyy aina tietoisuuden ja tiedon rakentumisesta tunteisiin sekä aisteihin. Kehollisuus voisi toimia yhtenä mahdollisena alustana, jolta näitä huomioivaa ”oppimista rikastuttavaa” kehollista pedagogiikkaa voisi lähteä kehittämään filosofisesti perustellusti.