Työn imu eri ammattialoilla ja koulutustasoilla

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää, millä ammattialoilla ja koulutustasoilla työn imua on tutkittu ja miten. Työn imu liittyy työhyvinvoinnin monipuoliseen kokonaisuuteen ja on aiheena puhutteleva, sillä esimerkiksi koronapandemian on havaittu vaikuttavan negatiivisesti suomalaisten työhyvinvointiin. Tutkielmassa oltiin kiinnostuneita siitä, nouseeko jokin tietty ammattiala, koulutustaso tai mittari esiin työn imua koskevissa julkaisuissa.

Tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineisto muodostui 24 vertaisarvoidusta ja tieteellisestä artikkelista, joista 20 oli englanninkielisiä ja 4 suomenkielisiä. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisesti työhyvinvoinnin ja työn imun viitekehyksien kautta.

Aineiston analyysi osoitti, että työn imua oli tutkittu eniten akateemisilla aloilla ja tutkija-koulutusasteella. Toiseksi eniten työn imua oli tutkittu monialaisesti ammateissa, joita ei joko ollut mainittu tai niitä olivat yrittäjät, erotuomarit ja opiskelijat. Nämä alat edustivat enimmäkseen toista koulutusastetta. Lisäksi työn imua oli tutkittu terveydenhuollon aloilla, kuten lääkäreiden ja sairaanhoitajien ammateissa, ja kasvatusaloilla, kuten opettajien ja varhaiskasvatuksen opettajilla. Nämä alat jakaantuivat alemmalta korkeakoulutasolta tutkija-koulutusasteelle. Mittareista yleisin oli UWES-kysely eli Utrecht Work Engagement Scale ja sen eri variaatiot. Kyselyä ja sen eri variaatioita käytettiin yhteensä 20 tutkimuksessa.