Detransitio, sen yleisyys ja syyt
Heikkala, Eveliina (2023-08-03)
Heikkala, Eveliina
E. Heikkala
03.08.2023
© 2023 Eveliina Heikkala. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202308032913
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202308032913
Tiivistelmä
Detransitio tarkoittaa tilannetta, jossa sukupuolenkorjausprosessia läpikäynyt tai läpikäyvä henkilö keskeyttää prosessin tai pyrkii aiempaan kehollisuuteensa käänteisten toimenpiteiden kautta. Sukupuolenkorjausprosessiin eli lääketieteelliseen transitioon voivat kuulua esimerkiksi hormonaaliset ja kirurgiset toimenpiteet, joilla kehoa ja sen sukupuolittuneita piirteitä pyritään muuttamaan omaa sukupuoli-identiteettiä paremmin vastaaviksi. Detransitiotapaukset ovat viime vuosina herättäneet paljon keskustelua. Tämä kandidaatintyö on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jolla on kolme tutkimuskysymystä: Mitä detransitio on? Kuinka yleistä se on? Mitä syitä detransition taustalla voi olla?
Detransitio-termin määrittelyyn liittyy paljon vivahteita ja näkemyseroja, ja se, mitä ilmiöön lasketaan kuuluvaksi, vaihtelee. Detransitioon voi liittyä katumusta ja tyytymättömyyttä aiempia valintoja kohtaan, mutta tämä ei ole automaattista. Detransitio-termin käyttöä on myös kritisoitu.
Detransition yleisyydestä ei toistaiseksi ole hyvin yleistettävissä olevaa tietoa. Useimpien tutkimusten mukaan detransitioon päätyy vain pieni osa sukupuolenkorjausprosesseja läpikäyneistä. Toisaalta esiintyvyyden arvioita on syytetty sekä yli- että aliarvioinnista.
Syyt detransitiopäätöksen takana ovat moninaisia ja ne voivat vaikuttaa yhdessä ja erikseen. Syitä ovat esimerkiksi katumus ja tyytymättömyys, psyykkiseen tai fyysiseen terveyteen liittyvät syyt, muutokset sukupuoli-identiteetissä, sisäistetyn homofobian tai misogynian käsittely ja ulkopuolelta tuleva diskriminaatio. Detransition eri tyyppien ja taustasyiden jaotteluun on esitetty erilaisia luokittelujärjestelmiä.
Katsauksen pohjalta nousee esiin selvä tarve jatkotutkimukselle kaikkia tutkimuskysymyksiä koskien. Tämänhetkisen tutkimuksen luotettavuudessa on parantamisen varaa, ja tulevaisuudessa tulisikin huomioida nykyisen kirjallisuuden puutteet. Detransitioitujilla on uniikkeja tarpeita, ja terveydenhuollossa ei ole yhtenäisiä hoitokäytänteitä vastaamaan näihin tarpeisiin. Tarvitaan enemmän tietoa tavoista auttaa ja tukea erilaisten sukupuoli-identiteetin haasteiden kanssa. Tasapaino itsemääräämisoikeuden ja diskriminaation välillä on herkkä ja aiheuttaa haasteita ammattilaisille.
Detransitio-termin määrittelyyn liittyy paljon vivahteita ja näkemyseroja, ja se, mitä ilmiöön lasketaan kuuluvaksi, vaihtelee. Detransitioon voi liittyä katumusta ja tyytymättömyyttä aiempia valintoja kohtaan, mutta tämä ei ole automaattista. Detransitio-termin käyttöä on myös kritisoitu.
Detransition yleisyydestä ei toistaiseksi ole hyvin yleistettävissä olevaa tietoa. Useimpien tutkimusten mukaan detransitioon päätyy vain pieni osa sukupuolenkorjausprosesseja läpikäyneistä. Toisaalta esiintyvyyden arvioita on syytetty sekä yli- että aliarvioinnista.
Syyt detransitiopäätöksen takana ovat moninaisia ja ne voivat vaikuttaa yhdessä ja erikseen. Syitä ovat esimerkiksi katumus ja tyytymättömyys, psyykkiseen tai fyysiseen terveyteen liittyvät syyt, muutokset sukupuoli-identiteetissä, sisäistetyn homofobian tai misogynian käsittely ja ulkopuolelta tuleva diskriminaatio. Detransition eri tyyppien ja taustasyiden jaotteluun on esitetty erilaisia luokittelujärjestelmiä.
Katsauksen pohjalta nousee esiin selvä tarve jatkotutkimukselle kaikkia tutkimuskysymyksiä koskien. Tämänhetkisen tutkimuksen luotettavuudessa on parantamisen varaa, ja tulevaisuudessa tulisikin huomioida nykyisen kirjallisuuden puutteet. Detransitioitujilla on uniikkeja tarpeita, ja terveydenhuollossa ei ole yhtenäisiä hoitokäytänteitä vastaamaan näihin tarpeisiin. Tarvitaan enemmän tietoa tavoista auttaa ja tukea erilaisten sukupuoli-identiteetin haasteiden kanssa. Tasapaino itsemääräämisoikeuden ja diskriminaation välillä on herkkä ja aiheuttaa haasteita ammattilaisille.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34282]