Viheralueiden laadun mittaaminen paikkatiedoilla Oulussa ja Helsingissä

Abstract

Viheralueet ovat merkittävä osa kaupunkiympäristöä, jotka tarjoavat visuaalisen viihtyvyyden lisäksi myös monia ekologisia, sosiaalisia ja terveydellisiä hyötyjä. Niiden määrä, laatu ja saavutettavuus ovat avainasemassa kaupunkien kestävän kehityksen ja asukkaiden hyvinvoinnin kannalta. Tämän vuoksi on tärkeää tutkia viheralueiden laatua ja niiden saavutettavuutta kaupunkiympäristössä, jotta voidaan maksimoida viheralueiden tuoma hyöty. Tässä tutkimuksessa on tutkittu viheralueiden määrää, laatua ja saavutettavuutta Oulussa ja Helsingissä paikkatietojen avulla. Tutkimuksessa pyitään selvittämään miten viheralueiden laatua voidaan tutkia paikkatiedoilla olemassa olevan aineiston avulla, miten viheralueiden laatu eroaa Oulussa ja Helsingissä ja millainen viheralueiden saavutettavuus on Oulussa ja Helsingissä.

Tutkimusaineistona on käytetty Oulun ja Helsingin viheralueiden ABC-hoitoluokituksen mukaista viheralueaineistoa, Luonnonvarakeskuksen VMI metsäaineistoa, Corine 2018 -maanpeiteaineistoa sekä väestöruutuaineistoa, joita on tutkittu eri paikkatietomenetelmillä. Tutkimus perustuu kvantitatiivisiin tutkimusmenetelmiin ja tarkoituksena on tutkia viheralueita GIS-menetelmillä, kuten rasterianalyyseilla ja eteenkin vyöhykeanalyyseilla.

Tulosten perusteella voidaan sanoa, että Oulun ja Helsingin viheralueet eroavat melko paljon lukumäärältän ja pinta-alaltaan. VMI metsäaineiston tulokset osoittavat eroja hoitoluokkien ja tutkimusalueiden välillä puuston suhteen. Myös saavutettavuus vaihtelee tutkimusaleilla. Tutkimuksen tulokset ovat kuitenkin suuntaa antavia, sillä tutkimusaineiston karkeus tuotti suuria hankaluuksia eikä kaikkia haluttuja analyyseja voitu hyödyntää. Tämän lisäksi VMI metsäaineistolla on huono peittävyys kaupunkialueilla, minkä vuoksi tutkimustukokset eivät ole tarkkoja kaikilla viheralueilla. Ongelmista huolimatta tutkimus antaa monia eri jatkotutkimusmahdollisuuksia, joiden avulla voidaan kehittää viheralueiden tutkimistapoja GIS-menetelmillä ja syventää ymmärrystä viheralueiden vaikutuksista ihmisiin ja ympäristöön.