”Tuntuu kuin kukaan ei uskaltaisi kysyä tai edes puhua mitään.” : 6.-luokkalaisten kokemuksia alakoulun seksuaalikasvatuksesta

Abstract

Seksuaalisuus on luonnollinen osa jokaista ihmistä, ja se kulkee mukanamme syntymästä kuolemaan. Seksuaalisuus ilmenee lukemattomilla eri tavoilla kuten ajatuksina, sanoina, tekoina ja uteliaisuutena. Seksuaalioikeuksien mukaan jokaisella ihmisellä on oikeus seksuaalikasvatukseen. Seksuaalikasvatukseen kuuluu esimerkiksi kehon toiminnan ymmärtäminen, tunne- ja ihmissuhdetaitojen harjoitteleminen, sekä omien ja muiden rajojen tunnistaminen. Pienten lasten kohdalla puhutaan usein kehotunnekasvatuksesta. Koulu on yksi virallisen seksuaalikasvatuksen toteuttaja, ja seksuaalikasvatus näkyy valtakunnallisen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa niin opetussuunnitelman yleisessä osassa, kuin myös ympäristöopin sisällöissä.

Tämän laadullisen tapaustutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten alakoulun seksuaalikasvatus on näyttäytynyt 6. vuosiluokan oppilaille, ja saada sitä kautta eväitä opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Tutkimukseen osallistui 72 oppilasta, neljältä eri luokalta, ja kahdesta eri koulussa. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella kevään 2023 aikana ja analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Oppilaiden kokemukset alakoulun seksuaalikasvatuksesta olivat vaihtelevia. Valtaosa piti seksuaalikasvatusta tärkeänä ja hyödyllisenä. Oppilaat olivat saaneet tietoa erityisesti murrosiästä, sukuelimistä, tunteista, ihmissuhteista ja sukupuolesta. Tuloksista kävi kuitenkin ilmi, että lähes puolet oppilaista kaipasivat jostain seksuaalikasvatuksen aihealueesta lisää tietoa. Lisää tietoa haluttiin muun muassa tunne- ja ihmissuhdetaidoista, seksuaalisesta toiminnasta sekä murrosiästä.

Koululla nähtiin olevan tärkeä rooli virallisena seksuaalikasvattajana, mutta oppilaat eivät tuloksien perusteella käänny koulun puoleen tietoa hakiessaan. Koulu nähtiinkin vähiten mieluisimpana tiedonvälittäjänä mieltä askarruttavissa kysymyksissä. Hieman yli puolet oppilaista ilmoittivat, että asioiden käsitteleminen luokassa oli vaivaannuttavaa. Avoimissa vastauksissakin käy ilmi, että useilla oppilailla on negatiivisia kokemuksia koulun seksuaalikasvatuksesta. Oppilaat toivoivat, että seksuaalikasvatusta antaisi joku muu kuin oma opettaja, ja että oppitunnilla olisi vain puolikas luokka kerrallaan. Työskentelytapoina oppilaat suosivat pieniä ryhmiä, ja suosittuja opetusmenetelmiä olivat videon katsominen sekä anonyymit kysymykset. Tulosten perusteella oppilaat tulisi ottaa vahvemmin osaksi opetuksen suunnittelua, jotta kokemukset seksuaalikasvatuksesta voisivat olla positiivisempia. Lisäksi opettajien ammattitaitoa tukemalla voidaan edistää laadukkaan seksuaalikasvatuksen toteutumista koulussa.