Lasten yksinäisyyden ehkäiseminen varhaiskasvatuksen vertaisryhmässä
Ylikulju, Roosa (2023-06-08)
Ylikulju, Roosa
R. Ylikulju
08.06.2023
© 2023 Roosa Ylikulju. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202306082375
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202306082375
Tiivistelmä
Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, kuinka lasten yksinäisyyttä voidaan ehkäistä varhaiskasvatuksen vertaisryhmässä. Tarkoituksena on saada selville, onko yksinäisyyden muodostumiselle olemassa riskitekijöitä ja miten yksinäisyys alkaa muodostua. Lasten yksinäisyys on aiheena nyt pinnalla niin yhteiskunnallisesti, kuin varhaiskasvatuksen kentällä, minkä vuoksi aihe on myös ajankohtainen ja mielenkiintoinen. Lapsuudessa alkanut yksinäisyys on usein pitkäkestoista sekä heikentää elämänlaatua ja terveyttä monin tavoin.
Kandidaatin tutkielmani on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tämä on menetelmänä väljä ja perustuu tarkasti valikoituun lähdeaineistoon, jonka pohjalta muodostetaan uusia johtopäätöksiä. Tutkielmani aineistona olen käyttänyt erilaisista tietokannoista haettuja kotimaisia sekä kansainvälisiä vertaisarvioituja artikkeleita, kuin myös väitöskirjoja ja asiantuntijoiden kirjoittamaa muuta kirjallisuutta. Näiden pohjalta olen lähtenyt raportoimaan tuloksia eri lähteitä vertaillen.
Tutkimustulosten perusteella yksinäisyyden taustalta löytyy tiettyjä riskitekijöitä, esimerkiksi lapsuuden kiintymyssuhteiden turvattomuutta ja perheen huono-osaisuutta. Näiden lisäksi yksinäisyyden riskiä saattavat lisätä tietynlaiset temperamenttipiirteet, kuten ujous ja epävarmuus. Yksinäisyyden taustalta voi löytyä myös alistuvuutta, heikko itsetunto, kiusaamista ja aggressiivisuutta. Yksinäisyys muodostuu negatiivisen vuorovaikutuksen kehän kautta. Vertaissuhteita muodostaakseen lapsi siis tarvitsee harjoitusta sosiaalisissa taidoissa, mutta ilman näitä tarvittavia taitoja hänen on vaikea liittyä mukaan vuorovaikutukseen, jolloin taidotkin jäävät kehittymättä ja jatkossa on entistä vaikeampi päästä mukaan.
Yksinäisyyden ehkäisemisessä varhaiskasvatuksessa tulee kiinnittää huomiota lapsen sosiaalisten taitojen vahvistamisen lisäksi ryhmän yhteenkuuluvuuden rakentamiseen, koska yksinäisyys on ryhmässä tapahtuva ilmiö. Yksinäisyyteen voidaan puuttua myös erilaisten interventioiden avulla, joilla pyritään esimerkiksi katkaisemaan negatiivisen vuorovaikutuksen kehä ja saamaan lapselle onnistumisen kokemuksia vuorovaikutustilanteista. Asiantuntijat ovat kehitelleet varhaiskasvatuksen käyttöön erilaisia materiaaleja, joiden avulla voidaan lähteä tukemaan lasten tunne- ja vuorovaikutustaitoja ja sitä kautta torjumaan yksinäisyyttä.
Kandidaatin tutkielmani on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tämä on menetelmänä väljä ja perustuu tarkasti valikoituun lähdeaineistoon, jonka pohjalta muodostetaan uusia johtopäätöksiä. Tutkielmani aineistona olen käyttänyt erilaisista tietokannoista haettuja kotimaisia sekä kansainvälisiä vertaisarvioituja artikkeleita, kuin myös väitöskirjoja ja asiantuntijoiden kirjoittamaa muuta kirjallisuutta. Näiden pohjalta olen lähtenyt raportoimaan tuloksia eri lähteitä vertaillen.
Tutkimustulosten perusteella yksinäisyyden taustalta löytyy tiettyjä riskitekijöitä, esimerkiksi lapsuuden kiintymyssuhteiden turvattomuutta ja perheen huono-osaisuutta. Näiden lisäksi yksinäisyyden riskiä saattavat lisätä tietynlaiset temperamenttipiirteet, kuten ujous ja epävarmuus. Yksinäisyyden taustalta voi löytyä myös alistuvuutta, heikko itsetunto, kiusaamista ja aggressiivisuutta. Yksinäisyys muodostuu negatiivisen vuorovaikutuksen kehän kautta. Vertaissuhteita muodostaakseen lapsi siis tarvitsee harjoitusta sosiaalisissa taidoissa, mutta ilman näitä tarvittavia taitoja hänen on vaikea liittyä mukaan vuorovaikutukseen, jolloin taidotkin jäävät kehittymättä ja jatkossa on entistä vaikeampi päästä mukaan.
Yksinäisyyden ehkäisemisessä varhaiskasvatuksessa tulee kiinnittää huomiota lapsen sosiaalisten taitojen vahvistamisen lisäksi ryhmän yhteenkuuluvuuden rakentamiseen, koska yksinäisyys on ryhmässä tapahtuva ilmiö. Yksinäisyyteen voidaan puuttua myös erilaisten interventioiden avulla, joilla pyritään esimerkiksi katkaisemaan negatiivisen vuorovaikutuksen kehä ja saamaan lapselle onnistumisen kokemuksia vuorovaikutustilanteista. Asiantuntijat ovat kehitelleet varhaiskasvatuksen käyttöön erilaisia materiaaleja, joiden avulla voidaan lähteä tukemaan lasten tunne- ja vuorovaikutustaitoja ja sitä kautta torjumaan yksinäisyyttä.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34164]