Mikro-RNA:n vaikutus syövän syntyyn ja kehitykseen

Abstract

Mikro-RNA kuuluu endogeenisten ei-koodaava RNA:n luokkaan, johon kuuluvat myös ribosomaalinen RNA, pieni häiritsevä RNA ja tumassa esiintyvä RNA. Mikro-RNA on lyhyt yksijuosteinen RNA-jakso, jonka päätehtävä solussa on säädellä geenien ekspressiota. Se estää mRNA:n translaatiota sitoutumalla vastaavaan mRNA:n, mikä joko estää sen lukemisen tai johtaa sen hajottamiseen. Yksi mikro-RNA voi säädellä useita eri mRNA:ita ja yhtä mRNA:ta voi säädellä useat eri mikro-RNA:t. Ne osallistuvat solun fysiologisiin ja patologisiin toimintoihin, kuten solujen kehittymiseen, jakautumiseen ja lisääntymiseen. Mikro-RNA:t sijoittuvat genomin intergeenisille alueille ja geenien intronialueille.

Syöpä on pahalaatuisista soluista muodostuneiden kasvaimien aiheuttama sairaus. Syöpäsolut käyvät läpi mutaatiota, jotka aiheuttavat solun autonomista käyttäytymistä. Syöpäsolut pystyvät lisääntymään itsenäisesti, välttämään ohjattua solukuolemaa sekä muodostamaan etäpesäkkeitä muualle kehoon. Syöpää aiheuttavat yleensä karsinogeenit, esimerkiksi tupakan sisältämät yhdisteet sekä uv-säteily luokitellaan karsinogeeneiksi.

Syövän ja mikro-RNA:n yhteyttä on tutkittu paljon. Mikro-RNA voidaan luokitella ympäröivien olosuhteiden mukaan onkogeeniksi tai kasvunrajoittajatekijäksi. Luokittelu voi olla vaikeaa, sillä mikro-RNA:n ekspressiomallit vaihtelevat eri erilaistuneiden solujen sekä eri kudoksien välillä. Esimerkiksi let-7 perheen mikro-RNA:t voivat toimia onkogeeninä ja kasvunrajoittajatekijänä.

Myös mikro-RNA:n biogeneesin häiriöt voivat olla syypää syövän kehittymiseen. Biogeneesiä avutavien proteiinien ja entsyymien ehtyneellä toiminnalla on karsinogeenisiä vaikutuksia. Esimerkiksi Droshan laskenut toimintatehokkuus johtaa mikro-RNA:iden erityksen vähenemiseen, jolla on metastasiaa ja invaasiota mahdollistavia vaikutuksia, kun taas Droshan liiallinen eritys muokkaa mikro-RNA:iden toimintaa kokonaisvaltaisesti.

Mikro-RNA:ta koitetaan hyödyntää syövän diagnostiikassa ja prognostiikassa. Mikro-RNA:n ekspressiojälkiä voidaan käyttää kasvaimen tyypin, luokan sekä kliinisen lopputuloksen arvioinnissa ja mikro-RNA profiloinnin avulla voidaan erottaa syöpäkudoksen terveistä kudoksista. Mikro-RNA:lla on terapeuttista potentiaalia syövän hoidossa, mutta sen käyttäminen hoitomuotona on vielä haastavaa. Ymmärtämällä mikro-RNA:n toimintaa perusteellisemmin voitaisiin edistää diagnostiikkaa ja hoitomenetelmiä syövän parissa.