”Ei sellaista tapahdu, että lapset vain kuljeksivat itsekseen. Lapset kuuluvat ehdottomasti aina jollekulle.” : itsenäinen lapsi Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossussa, Marjatta Kurenniemen Onnelissa ja Annelissa sekä Eduard Uspenskin Fedja-sedässä

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen itsenäisen lapsen kuvauksia sekä lapsihahmojen itsenäisyyttä tukevia piirteitä lastenkirjallisuudessa. Kohdeteoksinani ovat Astrid Lindgrenin kokoomateos Boken om Pippi Långstrump (1978), Marjatta Kurenniemen kokoomateos Onnelin ja Annelin kootut kertomukset (2003) sekä Eduard Uspenskin kokoomateos Fedja-setä (2008) ja yksittäinen teos Fedja-setä ja kummitus (2005, suom. 2008). Tutkin teossarjojen henkilöhahmoja Peppi Pitkätossua, Onnelia, Annelia ja Fedja-setää vertailevan tutkimuksen kautta. Kohdehahmoni rajautuivat edellä mainittuihin, sillä he asuvat yksin huolimatta siitä, että toinen tai molemmat heidän vanhemmistaan on elossa ja jollain tavalla läsnä lapsen elämässä. Lasten itsenäisyyttä ei tässä kohtaa selitä pelkästään vanhempien poissaolo, vaan syyt itsenäistymiseen löytyvät lapsihahmoista itsestään sekä heitä ympäröivästä yhteiskunnasta ja lastenkirjallisuudesta yleisesti maagisuutta sisältävänä karnevalistisena kirjallisuudenlajina.

Tutkimuskysymyksinäni pohdin, minkälaiset elementit lapsihahmoissa ja heidän ympärillään vahvistavat lapsen itsenäisyyttä. Käsittelen vanhempien poissaoloa henkisestä ja fyysisestä näkökulmasta kohdehahmojeni tuntemusten valossa sekä valta-asetelmien rakentumista aikuisten ja lasten välille. Kohdeteoksista on löydettävissä lapsuuden pienoisutopioita, joiden fantasiaelementit auttavat lapsia kykenemään asioihin, joihin he eivät reaalimaailmassa kykenisi. Tarkastelen tutkimuskysymyksiäni niin valtahierarkioiden, karnevalistisen huumorin, matalan fantasian elementtien, utopia-ajattelun kuin henkilöhahmotutkimuksenkin kautta.

Peppi Pitkätossun itsenäisyydessä avainelementteinä toimivat karnevalistisuus sekä Pepin yliluonnolliset fyysiset voimat, joilla hän ylläpitää itsenäisyyttään. Lastenkirjallisuudessa toistetaan karnevalistista valta-asetelmien nurinkääntöä, joka mahdollistaa lasten itsenäisyyden aikuisten vallasta. Peppi voidaan nähdä karnevalistisena allegoriana ja ikuisen karnevaalin symbolina, jonka lapsenomaisuudessa on havaittavissa myös aikuismaista kypsyyttä ja kykyä tulla toimeen omillaan.

Onnelissa ja Annelissa lasten itsenäisyys on riippuvainen matalan fantasian elementeistä. Naapuruston karnevalistiset aikuiset tukevat Onnelin ja Annelin itsenäisyyttä vastustamalla heidän kanssaan byrokraattisia ja katkeroituneita aikuisia.

Fedja-sedän itsenäisyyttä tukevat hänen antropomorfiset eläinystävänsä. Eläimet ovat tulkittavissa ennemminkin asuinkumppaneiksi kuin lemmikeiksi, mikä vähentää lapsen yksinasumisen raskautta. Fedja-sedän vastuuntuntoinen luonne tekee teossarjan lapselliset aikuiset naurunalaisiksi.

Tärkeimpinä lähteinäni karnevalismin käsittelyssä ovat Mihail Bahtin sekä hänen tekstejään omissa tutkimuksissaan käyttänyt Maria Laakso. Maria Nikolajevan kirjoituksia olen hyödyntänyt henkilöhahmotutkimusta ja yleisesti lastenkirjallisuutta käsitellessäni. Fantasiaa ja utopiaa tarkastelen erityisesti Mirva Saukkolan lisensiaatintutkimuksen avulla.