Tekoäly ja tukiäly osana tulevaisuuden kaupunkisuunnittelua

Abstract

Tukiälyn käyttö osana kaupunkiympäristön suunnittelua tarjoaa useita ratkaisumahdollisuuksia moderneihin, yhteiskunnallisiin rakennetun ympäristömme kohtaamiin haasteisiin. Tässä diplomityössä tutkitaan tukiälyä kaupunkisuunnittelun kontekstissa kirjallisuuskatsauksen sekä kaupunkisuunnittelun ammattilaisiin kohdistuneiden teemahaastattelujen kautta. Ensisijaisena tutkimuskysymyksenä on, kuinka tukiäly ja kaupunkisuunnittelun nykyinen tehtäväkenttä sulautuu yhteen.

Haastateltavat nimesivät tukiälyn suurimmiksi hyödyiksi sen iteratiivisuuden, ketterän vaihtoehtojen tuottamisen, paremman suunnitelmien perusteltavuuden ja syy-seuraussuhteiden tarkastelun. Teknologian nykyisten ominaisuuksien suurimmiksi mahdollisuuksiksi nousivat laadukkaampien suunnitelmien tuottaminen sekä päätöksenteon nopeutuminen suunnitteluprosessin aikana. Haasteiksi koettiin sen vaikutukset nykyisiin alan rooleihin sekä epätietoisuus teknologian käytön pitkäaikaisvaikutuksista.

Tukiälyn hyödyt osana kaupunkisuunnittelun prosesseja tiedostetaan, ja sen koetaan mullistavan alan ammattilaisten rooleja, suunnittelukulttuuria sekä työmenetelmiä. Siihen suhtaudutaan kuitenkin varauksella, sillä teknologian täysi potentiaali ja sen käytön vaikutus sosioekonomisiin, kulttuurillisiin, historiallisiin ja ympäristöllisiin tekijöihin on vielä osin tuntematonta. Kehitys etenee suuntaan, jossa tukiäly toimii keskusteluvälineenä projektien sidosryhmien kesken ja laajentaa käsitystä suunniteltavan projektin rajoitteista ja mahdollisuuksista.

Tästä tutkimuksesta käy ilmi, että tukiäly on kehittyvä ja globaalisti yleistyvä teknologia, joka on saanut kaupunkisuunnittelussa jalansijaa, mutta johon on hyvä suhtautua kriittisesti sen moniulotteisten vaikutusten takia. Tutkimuksen tavoitteena oli parantaa ymmärrystä tukiälyn linkittymisestä kaupunkisuunnitteluun ja selventää, millaisia edellytyksiä sillä on parantaa kaupunkiympäristön suunnittelua vastaamaan asukkaiden todellisia tarpeita. Tukiälyn koetaan myös edistävän alan suunnitteluprosesseja, mutta pitkäaikaisvaikutusten arvioinnin suhteen on tehtävä jatkotutkimuksia.

The objective of this research was to improve the understanding of how augmented intelligence is associated with urban planning and to clarify the qualifications the technology has to enhance the planning of urban environment to meet the needs of the residents. In this diploma thesis, artificial intelligence and augmented intelligence were observed in the context of this subject via a literature review and thematic interviews with urban planning professionals.

As a result, the interviewees nominated four biggest benefits of using augmented intelligence in urban design: iterativeness, the possibility of producing various planning alternatives, enhanced ability to justify design solutions and the improved examination of cause-and-effect relationships. However, its effect on the current roles of urban planning and the uncertainty of the long-term effects using the technology were perceived as a challenge.

The use of augmented intelligence as part of planning the urban environment offers several solutions to the modern, social challenges faced by our built environment. Hence, the benefits of technology are acknowledged. Nevertheless, it is approached with caution due to its partly unclear impact of the full potential on socioeconomic, cultural, historical and environmental factors.

The use of augmented intelligence is developing to a state where it functions as a tool for discussion amongst project stakeholders and therefore broadens the understanding of the limitations and possibilities of the design project. It is also believed to optimize the current planning processes of the industry, but in terms of assessing long-term effectiveness it is still obscure. Thus, further study is required to unravel the answer for this matter.