Metamoderni minuus ja postmoderni romanssi Pajtim Statovcin teoksessa Tiranan sydän

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen, millä tavoin Pajtim Statovcin teoksen Tiranan sydän (2016) vastakohtaiset ja ristiriitaiset piirteet ilmentävät identiteetin ja kertomuksen yhteyttä sekä minuuden kokemusta nykykulttuurissa ja -yhteiskunnassa. Tiranan sydämestä löytyy sekä romanssille tyypillisiä ominaisuuksia että postmoderneja piirteitä, joiden keskinäisen ristiriitaisuuden näen heijastelevan erityisesti 2000-luvulla esille noussutta käsitystä kertomuksesta ja identiteetistä, jossa kertomus on saanut yhä suuremman, mutta samalla kiistanalaisen roolin. Lähestyn tutkimuksen kysymyksiä hyödyntäen metamodernia heilurimaista luentaa, jossa käytetään vuorotellen sekä kerronnan muotoihin liittyvää teoriaa että kriittistä tulkintaa. Toisaalta käytän metamodernismia myös kulttuurista tunnerakennetta kuvaavana käsitteenä, jolloin sovellan erityisesti Robin van den Akkerin ja Timotheus Vermeulenin käsitystä metamodernismista. Toisen tärkeän teoreettisen viitekehyksen tutkielmaani luo erityisesti Diane Elamin ja Heidi Hanssonin hyödyntämä postmodernin romanssin käsite, jota käytän Tiranan sydämen vastakohtaisten ja ristiriitaisten piirteiden analysoimiseen. Romanssin piirteiden hahmottamiseen käytän pääasiassa Northrop Fryen romanssiin liittyvää teoriaa sekä Carl Jungin arkkityyppeihin perustuvaa käsitteistöä. Hyödynnän tutkielmassani myös yleisemmin jälkistrukturalistisia teorioita ja käsitteitä, joista keskeisimpiä ovat Stuart Hallin postmoderni subjekti, Judith Butlerin performatiivisuuden käsite, queer-teoria sekä liminaali tila. Tutkielmassani osoitan, että Tiranan sydän kuvaa osuvasti mitä merkitsee olla ihmisyksilö nykyhetken yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa ilmapiirissä. Tätä kokemusta nimitän tutkielmassani metamoderniksi minuudeksi, jonka käsitän nykykulttuuriin paikannettavaksi ristiriitaiseksi yksilökokemukseksi. Analyysini perusteella Tiranan sydän kuvaa metamodernia minuutta sekä yleisemmin nykykulttuurin tunnerakennetta juuri ristiriitaisten piirteidensä, mutta myös henkilöhahmokuvaustensa kautta. Tulen myös siihen tulokseen, että Tiranan sydämen sisältämät erilaiset kertomukset ja erityisesti niiden suhde identiteettiin heijastelevat kertomuksen uuden aallon mukaista kertomuksen merkityksen ja arvon palautumista. Osoitan tämän luovan sekä positiivisia että negatiivisia ilmiöitä. Havaitsen uuden kertomuksellisuuden muovaavan lisäksi uudenlaista identiteettikäsitystä, joka nousee postmodernin subjektikäsityksen rinnalle. Tiranan sydän osoittaakin, että kertomuksen merkityksen voimistuminen ei välttämättä horjuta postmodernia, konstruktiivisuuden tiedostavaa ymmärrystä maailmasta. Yleisemmällä tasolla osoitan tutkielmassani, että romanssin sekä postmodernin kaltaiset kirjalliset ilmaisutavat ja kulttuuriset ilmiöt voivat toimia yhdessä ja luoda uudenlaista, ylirajaista kuvaa kertomuksesta, identiteetistä ja yksilöstä.