Kirjallisuusselvitys mallipohjaisen- ja yksikkösäätimen käytöstä tislausprosessin energiaoptimoinnissa

Abstract

Tämän kandidaatintyön tavoitteena oli selvittää, voiko tislausprosessin energiankulutusta pienentää hyödyntämällä kehittyneempiä mallipohjaisia säätimiä yksikkösäätimien (PID) sijaan. Tislaus kuluttaa hyvin paljon energiaa, joten pienetkin säästöt energian käytössä voivat tuoda suuria säästöjä taloudellisuus ja ympäristö huomioon ottaen. PID-säätö on yleisin käytössä oleva säädin prosessiteollisuudessa, mutta viime vuosikymmeninä on suunniteltu kehittyneempiä säätömenetelmiä, jotka voivat olla suorituskykyisempiä kuin PID-säätö. Tämä työ on kirjallisuusselvitys kolmesta tutkimuksesta, joissa on vertailtu eri säätöperiaatteiden suorituskykyä tislauksessa. Vertailun perusteella tislauksen energiankulutusta panostislauksessa on mahdollista vähentää parhaimmillaan jopa 40 %, kun asetusarvo saavutetaan nopeammin. Lämpötilan nousuaikaa sekä asettumisaikaa asetusarvoon on mahdollista pienentää, joissakin tapauksissa murto-osaan alkuperäiseen PID-säätöön verrattuna. Tällä on merkittävä vaikutus energiankulutukseen. Tulokset olivat samansuuntaisia kaikissa kolmessa tarkastellussa tutkimuksessa, joten niissä esitettyjen säätöratkaisujen hyödyntämistä olisi hyvä tutkia lisää.