DNA:n hyödyntäminen rikostutkinnassa
Kuhna, Noora (2023-05-22)
N. Kuhna
22.05.2023
© 2023 Noora Kuhna. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202305221934
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202305221934
Tiivistelmä
Forensinen tiede (engl. forensic science) on laaja ala, jossa yhdistyy tiede ja rikostutkinta. Siihen kuuluu rikospaikalla tapahtuva tutkimus, näytteenotto, dokumentointi ja näytteiden analysointi. Tekninen rikostutkinta on osa forensista tiedettä ja DNA-näytteiden hyödyntäminen on osa sitä. Deoksiribonukleiinihappo eli DNA sisältää eliöiden geneettisen materiaalin ja sitä hyödynnetään yksilöntunnistuksessa sekä sukulaisuussuhteiden selvittämisessä. DNA:n hyödyntäminen rikostutkinnassa jakautuu perinteisiin ja vakiintuneisiin DNA-testeihin sekä uudempiin menetelmiin, kuten geneettiseen sukututkimukseen. Rikostutkinnassa hyödynnetään myös DNA-tietokantoja.
Rikospaikalta kerätyille DNA-näytteille on tyypillistä huono laatu, pieni määrä ja usein ne sisältävät DNA:ta useasta yksilöstä. Rikostutkinnassa on perinteisesti käytetty mikrosatelliitteja (engl. short tandem repeats, STR) DNA-näytteiden analysointiin. Niiden avulla muodostetaan yksilöllinen DNA-profiili, jonka avulla epäilty voidaan tunnistaa. Snippejä (engl. single nucleotide polymorphism, SNP) käytetään erikoistutkimuksiin ja lisäksi voidaan käyttää myös mitokondriaalista DNA:ta ja genomin sekvensointia.
DNA-profiileista muodostuu tietokantoja, joiden avulla voidaan verrata näytteitä toisiinsa. Valtioilla on omat kansalliset tietokantansa juuri rikostutkinnan käyttöön, mutta lisäksi on myös kuluttajien käytössä olevia tietokantoja. Näitä ovat genomipalveluja tarjoavien yritysten tietokannat sekä geneettisen sukututkimuksen tietokannat. Ne molemmat koostuvat snippidatasta. Tietokannoissa olevien näytteiden määrä on moninkertaistunut lakiuudistusten ja kaupallisten geenitestien suosion myötä. Kuluttajien tietokantoja hyödynnetään myös rikostutkinnassa ja niiden avulla epäillyn henkilöllisyys voidaan saada selville hänen sukulaistensa kautta.
Genomitietoa ja DNA:ta käytettäessä täytyy huomioida ihmisten yksityisyys, tutkinnan oikeudenmukaisuus ja ihmisten suostumus tutkimuksiin. Geenitestit eivät paljasta tietoa ainoastaan testin tekijästä vaan myös hänen sukulaisistaan. Erityisesti tietokantoihin liittyy paljon eettisiä kysymyksiä ja huolta esimerkiksi tietosuojasta.
Tulevaisuudessa mikrosatelliitit todennäköisesti pitävät paikkansa tärkeimpänä menetelmänä rikostutkinnassa. Teknologiaa halutaan kehittää niin, että saadaan nopeampia ja parempia tuloksia sekä johtopäätöksiä. Rikostutkinta kehittyy teknologian mukana ja tulevaisuudessa DNA:ta hyödynnetään varmasti yhä laajemmin.
Rikospaikalta kerätyille DNA-näytteille on tyypillistä huono laatu, pieni määrä ja usein ne sisältävät DNA:ta useasta yksilöstä. Rikostutkinnassa on perinteisesti käytetty mikrosatelliitteja (engl. short tandem repeats, STR) DNA-näytteiden analysointiin. Niiden avulla muodostetaan yksilöllinen DNA-profiili, jonka avulla epäilty voidaan tunnistaa. Snippejä (engl. single nucleotide polymorphism, SNP) käytetään erikoistutkimuksiin ja lisäksi voidaan käyttää myös mitokondriaalista DNA:ta ja genomin sekvensointia.
DNA-profiileista muodostuu tietokantoja, joiden avulla voidaan verrata näytteitä toisiinsa. Valtioilla on omat kansalliset tietokantansa juuri rikostutkinnan käyttöön, mutta lisäksi on myös kuluttajien käytössä olevia tietokantoja. Näitä ovat genomipalveluja tarjoavien yritysten tietokannat sekä geneettisen sukututkimuksen tietokannat. Ne molemmat koostuvat snippidatasta. Tietokannoissa olevien näytteiden määrä on moninkertaistunut lakiuudistusten ja kaupallisten geenitestien suosion myötä. Kuluttajien tietokantoja hyödynnetään myös rikostutkinnassa ja niiden avulla epäillyn henkilöllisyys voidaan saada selville hänen sukulaistensa kautta.
Genomitietoa ja DNA:ta käytettäessä täytyy huomioida ihmisten yksityisyys, tutkinnan oikeudenmukaisuus ja ihmisten suostumus tutkimuksiin. Geenitestit eivät paljasta tietoa ainoastaan testin tekijästä vaan myös hänen sukulaisistaan. Erityisesti tietokantoihin liittyy paljon eettisiä kysymyksiä ja huolta esimerkiksi tietosuojasta.
Tulevaisuudessa mikrosatelliitit todennäköisesti pitävät paikkansa tärkeimpänä menetelmänä rikostutkinnassa. Teknologiaa halutaan kehittää niin, että saadaan nopeampia ja parempia tuloksia sekä johtopäätöksiä. Rikostutkinta kehittyy teknologian mukana ja tulevaisuudessa DNA:ta hyödynnetään varmasti yhä laajemmin.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [37286]