”Lupa surra” : surevan lapsen kohtaaminen varhaiskasvatuksessa

Abstract

Kandidaatin tutkielmani käsittelee lapsen kohtaamaa surua, sekä varhaiskasvatuksen henkilöstön valmiuksia kohdata sureva lapsi. Tutkielmassa määrittelen lapsuuden, varhaiskasvatuksen, kohtaamisen ja surun käsitteitä, jotta olisi helpompi ymmärtää, mihin kontekstiin tutkielmani pohjautuu. Tarkoitukseni on rajata tutkielma tarkastelemaan erityisesti surua, joka aiheutuu lapselle hänen menettäessään läheisensä. Tässä tutkielmassa perehdyn lapsen suruun, menetykseen, varhaislapsuuden odotuksiin, varhaiskasvatukseen sekä opettajan ammatillisiin valmiuksiin kohdata sureva lapsi varhaiskasvatuksessa.

Tämä tutkielma on toteutettu narratiivisena kirjallisuuskatsauksena eli pyrin kokoamaan mahdollisimman kattavan kokonaiskuvan lapsen surusta (Salminen, 2011). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2022) todetaan, että varhaiskasvatuksen arvoperustana on lapsen edun ensisijaisuus, lapsen hyvinvoinnin tukeminen, oikeus huolenpitoon ja turvaan, lapsen ajatusten kuunteleminen, yhdenvertainen ja tasa-arvoinen kohtelu, inklusiivisuus sekä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukainen syrjimättömyys ja vammaisten oikeudet. Lapsella on oikeus olla juuri sellainen kuin hän on, ja jokainen lapsi tulee kohdata arvokkaana, uniikkina yksilönä (OPH, 2022). Varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on merkittävä rooli lapsen kasvun polulla. Aikuisen ja lapsen välinen valtasuhde tuo vastuun kasvattajalle. Suru kuuluu osana ihmisen elämää, eikä se kysy lupaa tullessaan. Suru voi koskettaa yksilön elämää milloin tahansa ja siksi se on aina ajankohtainen teema. Siitä huolimatta suru koetaan usein haastavana ja ikävänä teemana. Tutkielmani tavoitteena on löytää vastauksia siihen, millaisin keinoin varhaiskasvatuksen ammattilaisen tulisi kohdata sureva lapsi.